Akateemisesta kantelukulttuurista meillä ja Yhdysvalloissa

Suomalaisten professorien työsuhdeturva tunnetusti heikkeni merkittävästi uuden yliopistolain myötä. Voidaankin perustellusti väittää, että virkamiesaseman menetyksen ja eräiden tuoreiden oikeustapausten valossa ei suomalaisissa yliopistoissa enää voida puhua tenuresta sen alkuperäisessä yhdysvaltalaisessa merkityksessä huolimatta tenure track -professuureiksi komeasti tituleerattujen tehtävien määrän räjähdysmäisestä kasvusta.

Professorien työsuhdeturvan jatkuva heikkeneminen puhututti sekä Professoriliiton toukokuisessa paikallistoiminnan kehittämisseminaarissa että Helsingin yliopiston osaston kevätkokouksessa. Ainakin tämän kirjoittajalle tuli melkoisena yllätyksenä se, että joissain maamme yliopistoissa on annettu professoreille virallisia varoituksia asiattomasta käytöksestä anonyymien kanteluiden perusteella. Joku opetushenkilöstöön kuuluva (ei-professori) on jopa irtisanottu tällaisten kanteluiden pohjalta. Periaatteessa syytetty saa näissä tapauksissa tietoonsa syyttäjänsä henkilöllisyyden vasta mahdollisen oikeuskäsittelyn yhteydessä, edellyttäen siis irtisanomista ja sen riitauttamista tuomioistuimessa. Mikäli asia jää huomautukseen tai varoitukseen, niin kantelun tekijä(t) eivät tule lainkaan työntekijän tietoon. Mahdolliseen irtisanomiseen ja oikeuskäsittelyyn asti todistustaakka on käytännössä siis ainoastaan syytetyllä, mikä maallikkokäsitykseni mukaan sotii länsimaisen oikeusvaltion keskeisiä periaatteita vastaan.

Kantelumahdollisuus on luonnollisesti olennainen osa suuren organisaation toimintakulttuuria ja joissain tapauksissa myös kantelijan henkilöllisyyden salaaminen lienee perusteltua ainakin prosessin alkuvaiheessa: esimerkiksi opiskelijan ei välttämättä ole helppo julkisesti puuttua senioriopettajan asiattomaan käytökseen mahdollisten seuraamusten pelossa. Toisaalta myös syytettyä on pystyttävä suojelemaan asiattomilta kanteluilta ja suoranaiselta kiusaamiselta. Virkamiesaikojen nyt jäätyä historiaan suomalaisen yliopistoyhteisön kannattaisikin tutustua yhdysvaltalaisiin kantelukokemuksiin ja erityisesti sikäläisen ammattiliiton (American Association of University Professors, AAUP) suosituksiin. Yhdysvaltalaisissa yliopistoissa kun epäasiallinen käytös, kantelut ja näihin liittyvät monimutkaiset ongelmat ovat puhuttaneet jo vuosikymmeniä, erityisesti vuonna 1972 voimaantulleen korkeakoululainsäädännön lisäyksen (Title IX of the Education Amendments) vaihtelevien tulkintojen pohjalta. Esimerkiksi häirintäsyytöksissä AAUP pitää selviönä syytetyn oikeutta kohdata syyttäjänsä riippumattoman elimen edessä, mikäli asiaa ei molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla onnistuta selvittämään hallintoteitse.

Anonyymien kanteluiden ongelmat Suomessa eivät rajoitu ainoastaan asiattomasta käytöksestä syyttämiseen, sillä myös tutkimuseettisten kysymysten käsittelyssä saattaa kantelun kohteen oikeusturva vaarantua. Seurasin läheltä tällaista tapausta Helsingin yliopistossa, missä kansleri johtaa hyvän tieteellisen käytännön loukkaamista koskevien epäilyjen selvittämistä. Kanslerinvirastoon saapui perinteisessä postissa nimetön kirje, jossa ”Joukko huolestuneita kirjan lukijoita” syytti kollegaa plagioinnista. Kansleri pyysi tämän johdosta syytetyltä vastausta epäilyilmoitukseen. Jo pintapuolinen tutustuminen syytteisiin osoitti kantelun aiheettomaksi, mutta kollega joutui käyttämään paljon aikaa ja vaivaa kumotakseen pahantahtoiset väitteet kirjallisesti kohta kohdalta ja saadakseen sitten kanslerinvirastolta vapauttavan päätöksen perusteettomasta epäilyilmoituksesta. Vaikuttaa siltä, että kyseessä oli täysin tahallinen kiusanteko, jonka yliopistomme anonyymi kantelukäytäntö nykyisellään mahdollistaa. (Sama syytekirje oli lähetetty myös ao. kirjan kustantajalle, joka ei nähnyt mitään syytä reagoida nimettömiin kanteluihin.)

Edellä kerrotun perusteella on selvää, että nykyisissä kantelukäytännöissämme on paljon parannettavaa. Omasta mielestäni kantelijan henkilöllisyyden pitäisi aina olla jonkin virallisen tahon tiedossa ennen kuin mihinkään toimenpiteisiin ryhdytään. Kantelijan henkilöllisyys olisi syytä antaa pyynnöstä tiedoksi myös syytetylle viimeistään siinä vaiheessa, kun työnantaja päätyy esittämään huomautusta tai varoitusta. Kaikkia asianosaisia tasapuolisesti huomioivan kantelukäytännön luominen ei tule olemaan helppoa, mutta ensimmäisenä tavoitteena voisi olla vaikkapa yliopistotyönantajan, ammattiliittojen ja opiskelijajärjestöjen yhteinen julkilausuma parhaista menettelytavoista. Niitä voimme kaikki alustavasti pohtia myös kesälaitumilla.

Mikko Saikku

Yhdysvaltain tutkimuksen McDonnell Douglas -professori, Helsingin yliopisto

Lue lisää kirjoittajalta