Avoimempaa lobbausta
Kirjoittanut
Leena KurkinenMitä sinulle tulee mieleen lobbaus-sanasta? Laadukasta yhteistyötä ja parempia päätöksiä vai salamyhkäistä suhmurointia? Yleisen määritelmän mukaan lobbaus eli edunvalvonta on epävirallista neuvottelua, jolla pyritään vaikuttamaan yhteiskunnallisiin päätöksiin.
Lähtökohtaisesti lobbaus on osa demokratiaa. Päättäjät eivät voi olla joka alan erityisasiantuntijoita, joten päätöksenteon tueksi tarvitaan näkemyksiä useilta tahoilta. Lobbauksella voi kuitenkin olla kääntöpuolensa; siihen voi liittyä korruptiota tai muuta epäeettistä toimintaa.
Tämän vuoden alussa tuli voimaan avoimuusrekisterilaki, jossa säädetään eduskuntaan ja ministeriöihin kohdistuvan vaikuttamistoiminnan ilmoittamisesta. Tavoitteena on parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä, torjua epäasiallista vaikuttamista sekä vahvistaa kansalaisten luottamusta valtionhallintoon ja demokratiaan.
Käytännössä avoimuusrekisteri tarkoittaa sitä, että lobbaamista harjoittavat organisaatiot ilmoittavat puolen vuoden välein rekisteriin tiedot vaikuttamistoiminnastaan, joka kohdistuu kansanedustajiin ja ministereihin avustajineen sekä eduskunnan ja ministeriöiden virkamiehiin. Ilmoittamisvelvollisia ovat niin yritykset, kansalaisjärjestöt, ammattiliitot kuin muutkin eturyhmät, jotka pyrkivät vaikuttamaan poliittisen päätöksentekoon. Avoimuusrekisteri koskee siis myös Professoriliittoa.
Organisaatiot ilmoittautuivat avoimuusrekisteriin tammi-maaliskuussa, ja ensimmäinen toimintailmoitus tulee tehdä huhti-kesäkuun edunvalvontatyöstä heinä-elokuussa. Aiempien suunnitelmien mukaan vaikuttamistietoja olisi pitänyt kerätä jo tammikuun alusta lähtien, mutta tietokantaan rekisteröityminen osoittautui niin kankeaksi prosessiksi, että rekisteriä ylläpitävä Valtiontalouden tarkastusvirasto ilmoitti, että alkuvuosi varataan pelkästään rekisteröitymisiin.
Avoimuusrekisteriin ilmoittautuneita organisaatioita ja myöhemmin toimintailmoituksia pääsee katselemaan kuka tahansa osoitteessa avoimuusrekisteri.fi. Vaikuttamistoiminnan läpinäkyvyyden lisääminen on hieno asia, ja rekisteristä on etua lobbausta harjoittaville toimijoille myös siinä mielessä, että se tekee näkyväksi sitä arvokasta ja aikaa vievää työtä, jota organisaatiot tekevät.
Toivoa kuitenkin sopii, ettei toimintailmoitusten antaminen muodostu yhtä kankeaksi prosessiksi kuin rekisteröityminen. Tässä vaiheessa tiedetään, että rekisteriin pitää ilmoittaa vaikuttamistoiminnan aiheet; henkilöt, joihin on oltu yhteydessä aiheiden vuoksi sekä yhteydenpidon tavat. Kuinka laajasti tai yksityiskohtaisesti ilmoitukset on tehtävä, on vielä epäselvää. Valtiontalouden tarkastusvirasto on kertonut, että se valmistelee toimintailmoituksista esimerkkejä, joista organisaatiot voivat ottaa mallia. Sanktioita huonolaatuisista ilmoituksista ei kuitenkaan ole luvassa.
Vuonna 2026 organisaatioiden pitää ilmoittaa raportoinnin yhteydessä myös edunvalvonnan taloudellisia tietoja, kuten edellisen kalenterivuoden aikana vaikuttamistoimintaan osallistuneiden henkilöiden määrä ja vaikuttamistoimintaan käytetyt henkilötyövuodet, vaikuttamistoiminnan markkinointi- ja edustamiskulut sekä ostopalveluina hankitun vaikuttamistoiminnan neuvonnan kustannukset.
Professoriliitto on aiemminkin pitänyt kirjaa vaikuttamistapaamisistaan, mutta kirjauksia pitää sekä laajentaa että tarkentaa. Toivottavasti ilmoittamisprosessista ei kuitenkaan tule pienille organisaatiolle liian raskasta, vaan läpinäkyvyyden lisääntyminen voittaa mahdolliset haitat.
