EU:n viides vapaus ei toteudu itsestään eikä heti – mitä se edellyttäisi meiltä ja liitoltamme?

Jättäessäni Professoriliiton luottamustehtävät miltei vuosikymmenen piipahduksen jälkeen katson tarpeelliseksi kurkistaa tulevaan näköalapaikalta. Kirjoituksesta vastaan yksin minä – se ei vastaa kaikilta osiltaan liiton virallisia kantoja, eikä siitä tullut ilmeinen eikä lyhyt. Kurkistukseni on parhaimmillaankin tämänhetkinen ymmärrykseni asiain tiloista ja suunnasta kohti yhtä todennäköistä EU:n tahtotilaa: EU:n viidettä vapautta. Sen yhtä osaa eli yhteisiä koulutusmarkkinoita Petri Mäntysaari tarkasteli syyskuisessa blogissaan. Kirjoitukseni on vapaa myös Professoriliiton strategian toimeenpanosta (siitä on puheenjohtaja Teija Laitisen vuodenvaihteen 2025 blogi) – tämä on sen sijaan avant garde!

Vastaako viides vapaus Professoriliiton tavoitteita ja arvoja – tutkimuksen ja opetuksen vapautta, sivistystä ja parannetaanko sillä työolosuhteitamme? Ja mitä viides vapaus vaatii toteutuakseen meiltä ja suomalaiselta tiede- ja koulutuspolitiikalta?

Lähtökohdat

Suomessa asiat ovat menossa tieteen kannalta parempaan suuntaan käynnissä olevassa TKI-ohjelmassa. Ohjelman aikana määräaikainen TKI-erillislaki ja ylivaalikautinen parlamentaarinen rahoituksen suunnitelma kasvattaa TKI-rahoitusta 50 %:lla 2020-luvun alun tasosta. Mutta todettakoon heti, että ensimmäiset vuodet TKI-ohjelmasta kuluvat jälkeenjääneisyyden kiinni kuromiseen. TKI oli hyytynyt vain 2,7 %:iin BKT:sta (EU:n tavoite on 3 %), sillä erityisesti yritysten TKI-rahoitus oli pudonnut ja yhteistyörakenteet purkautuneet virheellisten päätösten seurauksena. Nuorten osaamistason nousu on pysähtynyt, ja osaajapula alkaa häämöttää. Laki onkin ehdollinen: valtion rahoituksen lisäys riippuu siitä, kuinka paljon yritykset rahoittavat kasvusta – kahta yritysten rahaa kohti valtio investoi yhden rahan. Yritykset saivat lisäkannustimen TKI-toiminnan verohuojennuksien nostosta. Synkästä talouden tilasta huolimatta tavoite, nostaa TKI-rahoitus aina neljään prosenttiin saakka bruttokansantuotteesta vuosikymmenen loppuun mennessä, näyttäisi vielä olevan saavutettavissa seurantaryhmän mukaan.

Kuten toivoimme, uusi TKI-ohjelma käynnistyi tutuin instrumentein. Lisäykset ovat keskittyneet yritysten kautta tehtävään yhteisrahoitteiseen tutkimukseen, TKI-osaajien saatavuuden varmistamiseen ja tutkimus- ja kehitysinfrastruktuurin kehittämiseen yhteistyössä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa. Korkealaatuisten tutkimushankkeiden kilpailtu rahoitus on kasvussa ja taloudelliset edellytykset EU-hankkeisiin osallistumiselle aiempaa paremmat. Suomeenkin tehdään merkittäviä panostuksia digitalisaation seuraaviin vaiheisiin, kuten tekoälyn kehittämisympäristöihin ja kvanttilaskentaan. Edellytykset tutkitun tiedon saataville saattamiseen ovat mainiot avoimen tieteen viitearkkitehtuurin ja uusitun, reilumman tekijänoikeuslain ansiosta.

Käytännössä iso osa TKI-lisäyksestä menee ohjelman alkuvuosina yritysvetoisiin hankkeisiin, joiden kautta hyötyjen uskotaan olevan nopeasti saavutettavissa. Tämä ansaitsee pienen reunahuomautuksen. Aloitin liiton blogien kirjoittamisen muistellen TEKESin perustamista ja siellä tehtyjä ensimmäisiä yhteisrahoitteisia hankkeita neljän vuosikymmenen takaa. Ne nostivat Suomen sattumien kanssa menestykseen, vaikka suhdanteet eivät olleet suotuisat. Aina 2010-luvulle saakka yliopistot ja tutkimuslaitokset olivat toivottuja osallistumaan TKI-toimintaan. TEKES jalostui sittemmin strategiaohjatuksi Business Finlandiksi, joka alkoi säädellä rahoituksen määrää ja saavutettavuutta hankkeiden bisnes- ja vientipotentiaalin perusteella. BF:n tutkimusrahoituksen myöntövaltuudet suunnattiin yrityksille ja akateeminen tutkimus siirtyi selvästi Akatemian kannateltavaksi. Jako näkyy edelleen TKI-ohjelmassa, mutta onko sen säilyttäminen suotavaa?

Vaikka ajallinen yhteisriippuvuus ei ole välttämättä kausaliteetti, niin pian kahteenkymmeneen vuoteen ei tuottavuus eikä kansantalous ole kasvanut kaikesta yritysvetoisesta kehittämisestä ja investoinneista huolimatta, olkoonkin osasyinä korona, sota ja geopoliittiset tutkimukseen ylettyvät jännitteet. Looginen päätelmä on, että kun jälkeenjääneisyyttä on kurottu umpeen, on aika alkaa tarkastella rahoituksen suuntaamista ja instrumentteja uudelleen.

Kansalliset toimet eivät ole purreet – sen kertoo verrokkimaiden parempi kehitys. TKI-yhteydessä tämä tarkoittaa, että yritysvetoiset kehittämishankkeet, suora rahallinen tuki ja investointituet on tehty ja tulokset nähdään. Suomi on taloudellisesti Euroopan surkimus – tuottavuus ei parane, eikä talous kasva (Murto, 2024). Olemme onnistuneet luomaan OECD:n mittakaavassa mallibyrokratian, joka soveltuu julkisiin tulonsiirtoihin yrityksille ja kansalaisille. Tulonsiirrot kasvavat vuodesta toiseen, mutta lisää jaettavaa ei synny ja maksajien joukko kutistuu. Voisivathan asiat olla toki huonomminkin, mutta nyt on TKI-ohjelman ensimmäisen kvartaalin paikka kriittiselle tarkastelulle: Valtioneuvoston kanslia ja TIN-haluavatkin tietää (Moisio, 2024), mitä meidän tulisi TKI-ohjelmalla tehdä. Heillä on vertailukohtina muutama verrokkimaa (Kippo ja Takkinen, 2024).

Vertailua ei ole kuitenkaan järkevää perustaa menneelle tai nykyhetkelle vilkaisematta, mihin muut ovat menossa. Kiina menee menojaan ja USA ainakin puheissaan kohti protektionismia tavoilla, joita on vaikea sovittaa pohjoismaisiin ideaaleihin. Itänaapuri on toistaiseksi poissa laskuista. Niinpä meidän voisi olla syytä vilkaista erityisesti EU:n ajamaa viidettä vapautta, josko siitä olisi apua? Mitä, jos vapaus, sivistys ja paremmat työolot toteutuisivatkin paremmin leveämmillä harteilla?

Viides vapaus ja sen kritiikki

EU on perustunut neljään vapauteen: tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Viides vapaus tuo mukaan tiedon, tutkimuksen ja osaamisen vapaan liikkuvuuden. Viides vapaus on kaksoissiirtymän keskiössä yhdistämällä sosio-ekologisen kestävyyden digitalisaation avulla. Se edustaa myös EU:n kunnianhimoista pyrkimystä vahvistaa kilpailukykyään ja tulevaa asemaansa globaalissa tietotaloudessa. Tietotaloudessa talousalue onkin kiistatta jäänyt jälkeen – tieteeseen perustuvat tuottoisat innovaatiot ja talouden kasvu hiipuvat – hyvinvointitappiot ovat ilmeiset, väestö vanhenee, mantereella sota ja propagointi vain jatkuvat ja yhteiskuntarauha on koetuksella.

Ajatus viidennestä vapaudesta on kehittynyt merkittävästi alkuperäisestä digitalisoituvan datan vapaasta liikkuvuudesta kohti laajempaa tietoyhteiskunnan visiota, jonka varaan eurooppalainen arvoyhteisö on rakentamassa taloudellisesti ja ekologisesti kestävää ja samalla perusoikeuksia kunnioittavaa tulevaisuuttaan. (Letta, 2024). Viides vapaus ei toteudu itsestään, vaan se vaatii aikaa, rahaa, osaamista ja toiminnan uusintamista, aivan kuten kaikki digitalisaatio. Tähän puolestaan Mario Draghin raportti pudottaa suomut silmiltä ja hahmottelee eurooppalaisille karvaita keinoja (Draghi, 2024) tilanteen korjaamiseksi.

Viidennen vapauden juuret ulottuvat maailmanlaajuiseen keskusteluun henkisen pääoman, innovaatioiden ja teknologian yhdessä talouskasvua ja yhteiskunnallista kehitystä ajavina voimina, joksi rauhanprojektit olivat muuttumassa. Euroopassa tämä näkyi Euroopan tutkimusalueen (ERA) kehittämisessä 2000-luvun alussa. Virallisesti käsite nousi EU:n asialistalle vuonna 2008 Eurooppa-neuvoston kokouksessa, jossa tunnistettiin tarve tiedon vapaalle liikkuvuudelle muiden perusvapauksien rinnalla. Samaan aikaan perustettiin yhteiseurooppalainen innovaatioyliopisto EIT. Vuotta aiemmin oli käynnistetty Euroopan tutkimusneuvosto ERC huippututkimuksen tueksi. Vielä näitäkin aiemmin oli perustettu Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus JRC Euratomin pohjalta EU:n laajentuessa. Vastaavia tutkijoiden osaamiskeskittymiä on perustettu tutkimuslaboratorioiden ja yhteistyöjärjestelyjen muodossa – milloin ratkomaan perustieteen ongelmia ja milloin lyhyen aikavälin akuutteja ongelmia.

Viro vei EU:ta kohti viidettä vapautta puheenjohtajuuskaudellaan 2017 painottaen erityisesti datan vapaata liikkuvuutta eurooppalaisten digitaalisten palvelujen kehittämiseksi. Virolaisten ajatukset ovat sittemmin jatkojalostuneet sloveenien, balttien, Alankomaiden ja Pohjoismaiden tuella, Suomi etunenässä. Kokeilualustat (living labs, testbeds, open innovation ecosystems) vauhdittivat idean pohjalta kansalaisten osallistamista yritysten, viranomaisten ja tutkijoiden kanssa yhteisiin tutkimuksiin, kun huomattiin vuoropuhelun olevan eduksi tutkitun tiedon soveltamisessa ja tutkimuksen suuntaamisessa.

Toistaiseksi viides vapaus on näyttäytynyt konkreettisesti EU:n tiede- ja koulutuspolitiikan puiteohjelmarahoitusta ohjaavana viitekehyksenä, mutta Lettan raportti vie idean viidennestä vapaudesta uudelle tasolle laajuudessaan. Viides vapaus alkaa ideana jo lähennellä perusoikeutta, jossa alkaa orastaa ymmärrys sosiaalisesti ja ekologisesti kestävästä digitalisoituneesta yhteiskunnasta, jossa tiedon monopolit ovat murtuneet ja korvautuneet tutkimukseen perustuvalla keskustelulla, politiikalla ja vaikutusten arvioinnilla. Viides vapaus rakentuu seuraavista elementeistä:

1. Eurooppalaisesta tietoyhteisöstä (European Knowledge Commons), joka toimii keskitettynä alustana julkisesti rahoitetulle tutkimukselle, datan jakamiselle ja koulutusresurssien koordinoidulle käytölle. EKC on yhteinen alusta yhteentoimiville ja avoimille menettelyille tiedon luomiseksi ja jakamiseksi. Avoimiin menettelyihin kuuluvat mm. julkinen viitearkkitehtuuri (= kuvaus kokonaisuuden osista ja riippuvuuksista) sekä tieteellisten teosten ja oppimateriaalien tuotannon ja jakamisen public–private-verkosto.

2. Eurooppalaisille – erityisesti tutkijoille ja pk-yrityksille – yhteisestä tutkimusinfrastruktuurista sisältäen:

• laboratorioiden ja tutkimuslaitteistojen yhteiskäytön
• digitaaliset alustat tutkimustuloksista tiedottamiseen, aineistojen ja tulosten välittämiseen – maksullisesti tai ilmaiseksi
• supertietokoneiden verkoston laskentaintensiiviseen tutkimuksen, simuloinnin ja digitaalisten palvelujen kehittämisen tekoälyn avulla
• kvanttilaskennan kehittämistyön.

3. Euroopan laajuisen koulutuksen järjestämisestä laadukkaasti, muun muassa:

• Erasmus-ohjelmaa kaikkiin toisen asteen opiskelijoihin laajentamalla
• eurooppalaisia tutkintoja kehittämällä vastaamaan muuttuvan yhteiskunnan ja elinkeinoelämän osaamistarpeisiin ja helpottamalla laatuvarmennettuun koulutukseen pääsyä Euroopassa ilman umpiperiä
• käyttämällä eurooppalaisia yliopistoalliansseja ideoiden liikkuvuuden ja laadukkaan tutkimuksen vahvistamiseen ja opetussisältöjen modernisointiin.

4. Rajat ylittävästä data-yhteistyöstä:

• datan jakamisen helpottamisen yhteentoimivien käytänteiden avulla, kuten alakohtaisilla yhteensopivilla tietomalleilla ja arkkitehtuurinmukaisilla avoimilla rajapinnoilla ja käytänteillä
• luomalla alakohtaisia yhteiskäyttöisiä data-avaruuksia, joista esimerkkeinä mainittakoon terveystiedon European Health Data Spaces ja teollisuuden Gaia-X ja näiden katto-organisaatiot, kuten Data Space Alliance Finland.

Idea yhteiseurooppalaisesta tutkimuksesta, koulutuksesta ja liikkuvuudesta ei ole edennyt ilman epäilyksiä: Ranskassa on vuosien varrella kiinnitetty huomiota kulttuuriseen suvereniteettiin eli aineettomien oikeuksien kautta syntyvien hyötyjen kansalliseen omimiseen. Kehittyvissä tuoreissa EU-maissa haluttaisiin edetä nopeammin ja väljemmällä kansallisella digitaalisten palveluiden sääntelyllä. Saksassa on puolestaan painotettu kansalaisten tietosuojaa datan liikkuvuuden asemesta. Aivan viime aikoina huomio on kiinnittynyt kansalliseen turvallisuuteen, tietoturvaan ja kaksoiskäyttöinnovaatioiden leviämisen estämiseen sotatoimialueille, ja alettu suhtautua varauksellisesti tiedon rajattomaan avoimuuteen.

Toisaalta tähän asti varauksetta viidennen vapauden taustalla on ollut aiemmin mainittujen maiden lisäksi pieniä Euroopan parlamentin puolueita (esim. reformistit) ja teknologiateollisuutta lähellä olevia etujärjestöjä. Vaikka viidennen vapauden vieminen käytäntöön on ottanut aikansa, poliittinen ja virkamiestahto alkaa muuttua säädöksiksi* – Ranskakin kannattaa nykyään virallisesti 3 %:n BKT-osuuteen pyrkimistä TKI-rahoituksessa ja tukee Lettan viidennen vapauden toimenpideohjelmaa.

Viidennen vapauden edistäminen

Etten tässä liioittelisi asioiden etenemisvauhtia, niin historiallinen kehitys tähän pisteeseen on vienyt neljännesvuosisadan – yhden sukupolven – ja viides vapaus tarvitsee tekoja edellä esitetyistä elementeistä puhumisen lisäksi. Näitä ovat:

1. Merkittävät investoinnit tutkimusinfrastruktuuriin

• EU:n Horizon Europe -ohjelma ja kansalliset rahoitusinstrumentit ovat avainasemassa tutkimusinfrastruktuuri-investoinneissa. Horizon Europe ohjelmien rahoitusta ollaan nostamassa merkittävästi 2027 alkavalla rahoituskaudella suunnaten se ensisijaisesti perustutkimukseen ja pk-sektorin innovaatioiden tukemiseen. Suomen TKI-ohjelma on korjannut TKI-yhteistyön jälkeenjääneisyyttä ja osaamisvajetta, mutta riittävätkö kansalliset investoinnit euroopan luokan infrastruktuuriin osallistumiseen? Tuskin. Siksi EU:n perustutkimuksen lisärahoitus innovatiivisen PK-sektorin tukemisen lisäksi on tervetullutta ja välttämätöntä infrastruktuurin perustamisen, käytön ja hyödyntämisen osaamiseksi ja operoimiseksi.

2. Kansallisten säädösten harmonisointi

• Ristiriitaiset ja päällekkäiset säädökset venyttävät digitaalisilla sisämarkkinoilla hallintokoneiston valmistelu- ja seurantakyvyt äärimmilleen, vähentävät yritysten intoa innovaatiotoimintaan, jäykistävät ja viivyttävät tutkimustoimintaa ja pahimmillaan estävät avoimen tiedon jakamista ja käyttöä. Suomessa lukuisat elinkeinoelämän etujärjestöt ovat ilmaisseet ärtymyksensä ristiriitaisiin säädöksiin ja soveltamisohjeisiin, mutta niiden määrä on silti vain lisääntynyt. Siksi EU:n on alettava yksinkertaistaa ja harmonisoida säädöksiään kansainväliselle tasolle.
• Ammattiliittojen kansainväliset kattojärjestöt ovat esittäneet työtekijöidensä puolesta huolenaan, että harmonisoinnin seurauksena kansallisesti sovitellut ja toimivat käytännöt puretaan minimisäännöksillä. Yhteisen minimisääntelyn tiedetään byrokratisoivan heterogeenista toimintaympäristöä ja sen voi jopa katsoa rikkovan läheisyysperiaatetta sekä eurooppalaista diversiteettiä.

3. Tasapainon löytäminen innovaatioiden ja varovaisuusperiaatteen välillä

• Esimerkkinä käyköön tästä pyrkimykset suitsia epäeettistä tekoälykehitystä riskiperusteisesti EU:n perusoikeuksia vastaan tarkastellen eli tietosuojan, tekijäoikeuksien, inkluusion ja muun muassa tuoteturvallisuuden näkökulmista. USA:han ja Kiinaan verrattuna eurooppalaiset ovat olleet hyvin arvoissaan pidättyviä.
• Ammattiliitot ovat alkaneet tunnistaa uusien algoritmien ja tekoälyn soveltamisen hyödyllisiä ja haitallisia vaikutuksia työelämään, mutta kehityksen vauhti ylittää tutkimustulosten karttumisen vauhdin ja sopimisjärjestelmän kyvyt sopeutua – aihetta varovaisuuteen on, mutta samalla pitäisi pystyä huomattaviin tuottavuusparannuksiin.

4. Kansallisen autonomian ja EU-tason koordinaation yhteensovittaminen

• Kuten aiemmin todettiin, EU on viime aikoina sivuuttanut läheisyysperiaatteen toistuvasti yhtenäisten digitaalisten sisämarkkinoiden sääntelyä uusiessaan – ja sama puute koskenee viidettä vapautta. Jäsenvaltioiden suvereniteetti yhdistettynä digitaalisen ja sosiaalisen kehityksen erivauhtisuuteen nostaa kansallisia vastavoimia pakottavalle EU-sääntelylle. Siksi viidennen vapauden yhteensovittaminen kansallisiin olosuhteisiin ja ohjelmiin on liki välttämätöntä. Kansallisilla etujärjestöillä, ammattiliitot mukaan lukien on syytä ottaa yhteensovittamisessa merkittävä rooli.
• Suomessa TKI-ohjelmaan budjetoitu EU-puiteohjelmahankkeiden omarahoitusosuuden kattaminen yhteisistä varoista on osoittautunut hyväksi. Se tukee omista lähtökohdista tehtävää tutkimusta EU:n tutkimusohjelmarahoituksella ja parantaa edellytyksiä osallistua EU-tason tutkimusyhteistyöhön.

5. Kansalaisten pitäminen mukana muutoksessa

• Ehkäpä kriittisin tehtävä liittyy siihen, että kaksoissiirtymä on vaatinut merkittäviä muutoksia energian riittävyyden, huoltovarmuuden ja puolustuskyvyn turvaamiseksi. Muutokset ovat kohdistuneet kansalaisiin eri tavoin – joitakin on tuupittu ylhäältä ohjattuihin toimintatapoihin ja joitakin asetettu maksumiehiksi. Kun sääntelyn hitauteen ja kompleksisuuteen lisätään toisaalta digitalisaation ja tekoälyn rynnistys, ennakoimattomia seurausvaikutuksia on odotettavissa.
• Tieteen ja teknisen kehityksen tulosten pitää olla paitsi kaikkien saavutettavissa myös omaksuttavissa ja hyödynnettävissä. Se puolestaan edellyttää, että viidennen vapauden mukaisesti kansalaiset pääsevät lisäkoulutukseen eri koulutustaustoilla ja ikäryhmissä. Ennakoinnin ja reagoinnin on oltava nykyistä herkempää. Suomessa tarpeellisin ja todennäköisesti toimivin keino olisi perusrahoitusta lisäämällä antaa reaaliset mahdollisuudet lisätä välittömistä tarpeista lähtevän koulutukseen järjestämistä ja tutkitun tiedon saataville saattamiseen eritasoiseen tutkintokoulutukseen. Hallinnolliset esteet tällaiselle poistettiin jo Sipilän hallituksen aikaan.

Mitä kaksoissiirtymään tulee, niin Suomessa on oltu etunenässä investoimassa vihreään siirtymään elinkeinoelämän vahvalla tuella – liiketoimintamahdollisuuksia on nähty laajalti. Myös digitalisaatio on edennyt eurooppalaisittain pitkälle. Into alkaa kuitenkin hiipua, kun kansalliset tarpeet jäävät EU:n laajuisten säädösten jalkoihin, investoinnit kokonaan tekemättä tai ne arvioidaan kilpailukyvyttöminä kannattamattomiksi globaalissa puristuksessa. Suomen tilanteessa näen Euroopan viidennen vapauden erityisen hyödyllisenä ja kannatettavana: ei ajeta edeltä käsin kiinnitetyllä linjalla seinään, takerruta vanhentuneisiin suunnitelmiin, vaan annetaan ideoiden ja tutkimustulosten liikkua ja väen kouluttautua lisää tarpeen mukaan ja käytetään vireille saatu tilaisuus parhaimmalla tavaksi eduksemme.

Mitäs tämä meille tarkoittaa?

Entistä enemmän mukaan tutkimusyhteisöihin ja yhteentoimivin käytäntein: Laadukas ja sujuva tutkimus on osaavien tutkimusyhteisöjen perusta. Tutkijoiden työssä on syytä pyrkiä mahdollisimman yhteentoimiviin käytänteisiin kansainvälisen ja erityisesti eurooppalaisten tutkimusyhteisöjen kanssa. Yhteentoimivuuden varmistaminen, yhteisten infrastruktuurien rakentamiseen osallistuminen ja niiden hyväksi käyttäminen vaatii aikaa, rahaa ja enenevässä määrin osaamista ja osallistumista.

Edellytysten vahvistaminen on viidennen vapauden toimenpideohjelmassa, mutta sen pitää konkretisoitua paikallisissa olosuhteissa. Työn sujuvoittamiseen on Suomessa helppo päästä riittävällä lisäresurssoinnilla ja toimivassa yhteistyössä ammattiliittojen kanssa.

Tietoinen oikeuksien hyödyntäminen, avoimuus ja turvallisuus: Laadukas, varmennettu ja eettisesti korkeatasoinen tutkimus elää ja voi hyvin avoimuuden ilmapiirissä. Toisessa vaakakupissa on teollis- ja tekijänoikeuksien parempi vaaliminen ja hyödyntäminen – teosten, tietojen ja koulutusmateriaalien hyödyntäminen on tekoälyn aikakaudella innovaatioiden perusta. Kuratoidun, luotettavan ja sertifioidun tiedon merkitys kasvaa ja alakohtainen soveltaminen vaatii, että aineistoihin ja teoksiin on oikeudet ja niiden ylläpito ja saatavuus on varmoissa hoteissa. Vaikka huolet luottamuksellisuuden ja tutkitun tiedon vääriin käsiin joutumisesta ovat taas vallalla, niin eristäytyminen ja innovaatioiden rajoittaminen on historiallisessa katsannossa taantumisen tie.

Oikeuksien tunnistaminen, niistä kussakin tilanteessa sopiminen ja soveltaminen edellyttää kouluttamista, jossa liitolla on tekemistä. Kuten avoimen tieteen julkistuksessa todetaan: ”Niin avointa kuin mahdollista, niin suojattua kuin tarpeellista”. Tämä lienee hyvä ohjenuora viidennen vapaudenkin yhteydessä.

Innovaatio- ja rahoitusjärjestelyjen uusiminen sivistyneesti: Poliitikot ovat nyt alttiita hyville neuvoille: Kiinan ja USA:n etumatkaan on vastattava uusin keinoin. Saadaanko viidennelle vapaudella aikaan läpimurtoinnovaatioita ja millaisella innovaatiojärjestelmällä uutta luovaa tuhoa voisi kiihdyttää ilman kohtuuttomia sivuvaikutuksia? Tukiaisten ja pelkästään yritysvetoisten kansallisten hankkeiden teho ei näihin riitä. Suomessa optimismi orastaa underground-skenessä: yrittäjäisempi tapa toimia, rahoitusmahdollisuuksien kasvu ja orastava huippututkimukseen ja teknologiaan rakentava kasvuyrittäjyysyhteistyö on jo muuttanut talouden kasvuedellytyksiä parempaan (Maliranta, 2024). Uutta luova tuho on nurkan takana, kunhan sitä ei jäykistetä takertumalla vanhaan ja totuttuun.

Siksi nyt on päästävä osallistumaan ylikansallisiin infrastruktuureihin, lisättävä tutkijoiden liikkuvuutta ja mentävä mukaan korkeatasoisimpiin tutkimushankevalmisteluihin. Esimerkiksi NSF:n UCSC-yhteistyö ja vierailevat professuurit olisivat tähän tarkoitukseen koetellusti sopivia ja tarpeellisia järjestelyjä.

Uusi TKI-järjestelmä rahoitusinstrumentteineen voi rakentua vain moniääniselle keskustelulle ja se on todennäköisesti tapa sovittaa yritysten ja julkishallinnon TKI-toimet EU:n perusoikeuksia kunnioittaen. Sivistyneeseen asian käsittelyyn kuuluu arvostaa eri osapuolten näkemyksiä. Tieteellisen tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen autonomia on erityisen herkässä asemassa avoimen ja itseään korjaavaan luonteensa vuoksi. Sen itseisarvoinen asema viidennen vapauden ytimessä pitäisi tunnustaa, kuten Suomen parlamentaarisen TKI-ohjelman taustatöissä ja sen lisäksi vielä antaa toteutua käytännössä. Muutamassa jäsenmaassa tutkijoiden toimintamahdollisuuksia on kavennettu, minkä vuoksi EU:n ja ammattiliittojen pitää jatkaa ponnisteluja, jotta myös innovaatio- ja rahoitusjärjestelyt tukevat tieteellisen toiminnan vapautta.

Euroopan tiede- ja koulutuspolitiikan ja -ohjelmien ytimiin mukaan: Viidennen vapauden ytimessä on siis oltava perimmäinen tieteen vapaus: tutkijan vapaus valita tutkimuskohteensa, menetelmänsä ja päättää aineistojensa ja tulostensa käytöstä. Tähän mennessä kaavailluissa suunnitelmissa tutkimuksen asema näyttää turvatulta, joskin rahoituksella ohjatulta. Sen sijaan opetuksessa yhteiseurooppalaiset laatujärjestelmät ja koulutusmarkkinat saattavat alkaa rajoittaa opettajien vapautta antaa tutkimukseen perustuvaa opetusta.

Jotta näin ei kävisi, on tulevaisuudessa tähdellistä päästä vaikuttamaan säädöksien valmisteluun ajoissa. Tällaiseen työhön osallistuminen on paitsi tieteellisten seurojen tehtävä, myös ammattiliittojen intresseissä – tiedetyöntekijöiden kannat saa paremmin kuuluviin tiede- ja koulutuspoliittisessa EU-tason keskustelussa vahvojen kansainvälisten etujärjestöjen kautta, kuten tekemällä

• yhteistyötä sisar- ja etujärjestöjen – myös työnantajan kanssa – kansallisessa tiede- ja koulutuspolitiikassa sekä työolosuhteiden parantamisessa. Kansallisesti Professoriliiton on syytä tiivistää ja uudelleen käynnistää yhteisiä ponnisteluja sisarjärjestöjen, kuten TEK:n, YLL:n ja TTL:n kanssa, jotta yliopistoista tehdään nykyistä sujuvampia työympäristöjä digitaalisten sääntöesteratojen asemesta.
• pitämällä yhteyttä pohjoismaisiin muihin vastaaviin liittoihin tutkimuksen vapauden vaalimiseksi ja riittävän painavan tuen saamiseksi kannanotoille.
• osallistumalla HERSC:n ja ETUCE:n toimintaan ETUC:n ja EI:n mandaatilla. Nämä järjestöt pystyvät toimimaan vastavoimana tutkimuksen ja opetuksen vapauden, sivistykselliset arvot ja varsinkin hyvät työolot sivuuttaville muutosyrityksille. Edellä mainitut järjestöt ovat keskeisiä globaalit minimietuudet ylittävien, yhteisesti sovittujen työehtojen puolustajia kansallisten liittojen tuella (ns. gold plating).
• pitämällä silmällä nopeasti kehittyvän tekoälyn ja normitetun algoritmijohtamisen vaikutuksia työssä ja etätyössä. Vaikutukset ovat ILO:n ja OECD:n seurannassa. Alustavat havainnot osoittavat vaikutusten vaihtelevan paluusta Chaplinin Nykypäivään ja ylivertaiseen asiakaskokemukseen.

Yhteenveto

Suomalainen TKI-politiikka ja sitä myöten tiede- ja korkeakoulupolitiikka on toipumassa 2010-luvulla tehdyistä lähes kohtalokkaista leikkauksista. Jotta heikko tuottavuuden kehitys ja matava talouskasvumme ei pysäyttäisi suotuisaa kehitystä, on katseen oltava riittävän kaukana tulevaisuudessa ja liiton valmiina lisäämään panostustaan vahvan poliittisen sitoutumisen Euroopassa, ei pelkästään Suomessa.

EU on perustunut neljään vapauteen: tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaaseen liikkuvuuteen. Viides vapaus täydentää tätä kokonaisuutta tuomalla mukaan tiedon, tutkimuksen ja osaamisen vapaan liikkuvuuden. Ajatus on kehittynyt merkittävästi alkuperäisestä datakeskeisestä näkökulmasta kohti laajempaa tietoyhteiskunnan visiota. Viides vapaus edustaa EU:n kunnianhimoista pyrkimystä vahvistaa asemaansa globaalissa tietotaloudessa. Onnistuessaan se voi vahvistaa EU:n kilpailukykyä ja innovointikapasiteettia, mutta viidennen vapauden toteutuminen edellyttää tasapainoilua eri intressien välillä sekä vahvaa poliittista sitoutumista, joka ei synny sanelemalla. Viides vapaus on siis pohjimmiltaan tervetullut ajatus, kunhan sen ytimessä säilyy tutkimuksen ja siihen perustuvan opetuksen vapaus.

Edellä mainitun perusteella pidän viidenteen vapauteen pyrkimistä tavoiteltavana ja tuiki tarpeellisena ja nykyisen kansallisen TKI-ohjelman seuraavana vaiheena. Se tuo paitsi kohdennettua rahoitusta, myös avaa osaamisen verkostoja, joiden varaan tulevaisuuden innovaatiojärjestelmää voidaan rakentaa.

Kirjoitukseni keskeinen viesti on, että kannaltamme toivottava viides vapaus ei toteudu itsestään. Luotammeko me – ja siis Professoriliitto siihen, että asiat hoituvat kuitenkin OKM:n kautta, kuten tähänkin asti – rohkenen epäillä. Yliopistojen osallistuminen vaatii taloudellisen autonomian pönkittämistä, jotta viidennen vapauden sisältämät tehtävät voidaan toteuttaa hyödyksi varsinkin kansallisesti. Tarkoitusta varten yliopistojen talouteen on saatava lisää liikkumavaraa, tapahtukoon se sitten yliopistojen pääomittamisen, uudelleenjärjestelyjen tai perusrahoituksen lisäämisen kautta.

Vaikka EU on luontevin ja lupaavin viidennen vapauden toteuttaja, se on mielestäni sivuuttanut oman subsidiariteettiperiaatteensa toistuvasti toimeksi pannessaan kaksoissiirtymää. Jotta viidennen vapauden kanssa ei käy samoin, on ammattiliittojen tehtävä nykyistä enemmän yhteistyötä ja valvottava viidennen vapauden ytimessä olevia tutkijan vapauksia, oikeuksia ja työolosuhteita. Ne eivät välttämättä säily itsestään talouden jäätyä jälkeen globaalin kilpailun paineissa, kun yhteisiin toimintamalleihin ja koulutusmarkkinoihin pyritään.

*ks. Petri Mäntysaaren syyskuun blogi: An internal market for higher education in Europe?

Lähteitä

Draghi M., ym, (2024). “The future of European competitiveness – A competitiveness strategy for Europe”. https://commission.europa.eu/topics/strengthening-european-competitiveness/eu-competitiveness-looking-ahead_en#paragraph_47059

Letta E., ym, (2024). “Much More than a Market. SPEED, SECURITY, SOLIDARITY: Empowering the Single Market to deliver a sustainable future and prosperity for all EU Citizens”. https://single-market-economy.ec.europa.eu/news/enrico-lettas-report-future-single-market-2024-04-10_en

Maliranta M., (2024). “Pinnan alta – miksi edessämme on vahvan talouskasvun aika?”. Docendo, 2024, 304 s.

Moisio, M., (2024). TKI-politiikan ja -toiminnan kansalliset strategiset valinnat – jatkoaskeleet. https://valtioneuvosto.fi/documents/194055633/200124281/Strategisten+valintojen+jatkoaskeleet+Moisio.pdf/43702eaf-c94f-d22e-d1e5-f416c5629e55/Strategisten+valintojen+jatkoaskeleet+Moisio.pdf?t=1731671071355

Murto, R., (2024). “Miksi Suomi pysähtyi?”. Otava, 154 s.

Kippo, J., ja Takkinen K., (2024). Miten TKI-painopisteet valitaan muissa maissa? https://www.sitra.fi/uutiset/suomi-kohdentaa-jareita-tki-panostuksia-mita-voisimme-oppia-muilta-mailta/

Jukka Heikkilä

Tietojärjestelmätieteen professori, Turun yliopisto

Lue lisää kirjoittajalta