Kuinkas sitten kävikään

Uusi vuosi, kevätpakinan aika. Tällä kertaa tarkastelen vähän yliopistodemokratiaa johtosääntöuudistusprosessin käytännön toteutuksen kautta. Oulun yliopistossa lyötiin hallituksen toimesta marraskuun 2023 lopun kokouksessa lukkoon johtosääntö tuleville vuosille, joten kommentointi on ihan ajankohtaista, mutta ihan vakavalla naamalla sitä on vaikia tehä todellisuuden parodiallisten elementtien vuoksi. Johtosäännön uudistamisen perusteena oli aikaisemmin oikeuskanslerilta saadut huomautukset laittomuudesta sekä yliopistoyhteisön paine muutamiin ratkaiseviin muutoksiin, kuten esimerkiksi tiedekuntien johtamisen periaatteet. Aihetta johtosäännön syvälliseen tarkasteluun siis todellakin oli, mutta kuinkas sitten kävikään.

Yliopistoyhteisön ajatuksia muutostarpeista koottiin monella eri tavalla. Monipuolisesti osallistaen ja kyselyin meitä kannustettiin loihemaan lausumaan mielipiteitämme, ja kollegio teki kattavan ja perusteellisen reflektion johtosäännöstä, yliopistolaista ja sen toteutumisesta Oulun yliopistossa. Valmistelu kesti varsin pitkään, yli vuoden, tosiasiallisesti varmaan jo vuodesta 2022, kun oikeuskanslerin moitteet saatiin (OKV/2933/10/2021). Hallituksella oli päätöstä tehdessään käytössään 1. johdon esitys ja 2. näitä kovalla vaivalla kerättyjä ja muodostettuja täydentäviä mielipiteitä. Hallitus päätti suuressa viisaudessaan yksimielisesti ilman ainoatakaan eriävää mielipidettä hyväksyä johdon esityksen. Juurikaan mitään periaatteellisesti yliopiston rakenteita ravistelevaa ei mennyt läpi, vaikka moni muutosesitys oli järkevästi ja perin perusteellisesti perusteltu periaatteiltaan. Saman tyyppinen kuvio toistui myös vastikään Lapin yliopistossa.

Yliopistojen hallitukset ovat paljon vartijana, ja on hyvin tärkeää, että johtosääntötyöskentely näyttää hyvältä. Aikaisemmin Oulun yliopiston johtosääntöuistelu ja muutosprosessointi onkin toteutettu vähän eri tavalla, lähinnä johdon toimesta, ikään kuin täsmäiskuina. Kävi taas siis miten kävi, ja vaikka pinnan alla vähän purnataankin, on yliopiston johdolla nyt hyvä ja rauhallinen tilanne jatkaa yliopiston johtamista jo aiemmin parhaaksi katsomallaan tavalla. Erilaisten mielipiteiden aiheuttama mölyäminen ja möyhyäminen on asianmukaisesti käsitelty ja arkistoitu yliopiston suuriin paperiarkistoihin lepäämään.

Erityishuomiota Oulun tapauksessa ansaitsee pykälien 10 ja 11 käsittely, näissä säädetään rehtorin kausista. Yliopistolaissa on määritelty rehtorin kauden kestävän 5 vuotta. Lakiteksti puhuu määräajasta. Oulun yliopistossa on muhkea traditio rehtoreiden valtakausien ja määräaikojen ketjuttamisen osalta. Yliopiston edellinen rehtori istui toimessaan 1993–2014 eli noin 22 vuotta ja nykyinen rehtori vuodesta 2015, kohta kymmenen vuotta. Edellisen rehtorin aikakauden lopussa johtosääntöön kirjattiin viisaasti kausirajoitus siinä vaiheessa, kun se ei enää koskenut kyseistä rehtoria. Hallituksen toimintasäännön mukaan nykyinen rehtori ja/tai sen aikainen hallituksen puheenjohtaja sitten päättivät tuoda johtosääntöön tuon muutoksen peruvan muutoksen. Tämä tehtiin varmuuden vuoksi jo nykyisen rehtorin valtakauden alkupuolella, 23.11.2015, eikä nykyisellä rehtorillamme siis ole enää kausirajoituksia. Kollegio tässä viimeisimmässä hässäkässä niitä taas yritti esittää, mutta hallitus päätti jättää kirjauksen ennalleen. Kausirajoituksia Suomessa on käytössä ainoastaan Åbo Akademin johtosäännössä.

Olen ollut Oulun yliopiston palkkalistoilla opiskelujeni alusta alkaen, yli 30 vuotta, noin vuodesta 1993. Ensimmäiset työkomennukseni Oulun yliopistossa alkoivat siis edellisen rehtorin kaudella, urani jatkuu nykyisen aikakaudella ja koska olemme samassa ikäluokassa, alkaa vahvasti näyttää siltä, että koko työurani aikana pääsen tekemään hommeleita kahden rehtorin komennuksessa. Yliopistolakiin ei rajoituksia määräaikojen ketjuttamiselle ole kirjattu, joten asian säätely yliopistojen rehtoreiden osalta jää johtosääntöjen ja valitsijoiden eli yliopistojen hallitusten päätösten varaan. Jotkut instituutit ovat kehitelleet tällaisille merkittävien julkisten positioiden valtakausien ketjuttamisille rajoituksia, esimerkkinä presidentin virka Suomessa ja monessa muussa maassa. Samoin joissain maissa on ihan vastikään luovuttu presidenttien valtakausirajoituksista, eli tehty Oulun yliopiston tapaan peruutuksen peruutusmanööveri. Jostain syystä Sauli Niinistö ei lähtenyt ajamaan pressakausien rajoituksen poistoa Suomessa, vaikka moni varmasti olisi tätä toivonut. Ikävä tulee Kekkosta, joka istui presidenttinä miehekkäästi 25 vuotta.

Presidentin ja rehtorin toimen kierrätyksen tarvetta voi arvioida monesta näkökulmasta. Rehtorin vaihtuvuutta puoltaa mm. yliopiston monitieteisyys. Toisaalta sekä nykyinen prosessitekniikan että aikaisempi kemian tieteenalaa edustava rehtori ovat vähän samalta kemiallisten reaktioiden suunnalta, ja onhan meillä perinteisesti Oulussa näitä paperitehtaita, joissa kemiallisia reaktioita tapahtuu paljon ja joille on eduksi, että yliopistoa kipparoi alaa ja sen osaamista ymmärtävä henkilö. Painekattiloita on kehitetty ja kiertotaloutta yhteiskunnassa vasta opetellaan, eivätkä nämä projektit ole yhden tai kahdenkaan määräajan mittaisia hankkeita. Lisäksi Oulussa on kova pyrkimys uudistaa yliopiston sijainti, eli nk. keskustakampus-hanke. Jos rehtoria vaihdettaisiin nyt 10 vuoden jälkeen ihan lennosta, tämäkin tärkeä ja rehtorin ahkeroima uudistus uhkaisi jäädä – ei edes puolitiehen vaan ihan lähtökuoppaansa. Hallitus signaloi teoilla ja tekemättä jättämisillä.

Monessa yliopistossa on rehtoria etsitty ja rekrytoitu näyttävästi hyvissä ajoin jopa vuoden kestävän prosessin kautta. Onneksi Oulussa ei hättäillä eikä hötkyillä eikä tällaisesta raastavasta ja psykologista turvattomuuden tunnetta luovasta aidosta uuden henkilön etsiskelystä tai vakavasta rekrytointihankkeesta ole merkkejä. Näin eläkettä, irtisanomista tai kuolemaa odotellessa voidaankin siis todeta, että valtakunnassa on kaikki hyvin. Ainakin ennallaan. Kymmenien vuosien rehtorikaudet eivät sitä paitsi ole mitään verrattuna esimerkiksi kuningatar Elisabethin yli 70 vuoden valtakauteen tai vaikkapa Sobhuza II:n, jonka määräaika Swazimaan kolmantena kuninkaana kesti ennätykselliset 82 vuotta.

Petri Lehenkari

Lääketieteellisen solu- ja kehitysbiologian professori, Oulun yliopisto

Lue lisää kirjoittajalta