Motivaation lähteitä on monta
Kirjoittanut
Aki MikkolaTätä blogia kirjoittaessani olen osallistumassa Lissabonissa järjestettävään konferenssiin. Korona-rajoitusten hellitettyä pääsen kohtaamaan pitkästä aikaa kollegoita, joiden kanssa en ole voinut tavata pandemian aikana. Konferenssi tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden vaihtaa kuulumisia, kuulla uusimmista tutkimuksista ja kertoa omista työprojekteistani. Istun illallisella kollegojeni kanssa, ja eräs hyvä tuttavani esittää kysymyksen, joka saa minut pohtimaan syvällisesti motivaationi juuria työssäni. Miksi olen edelleen näin innoissani tehdessäni tätä työtä?
Olen ylpeästi kantanut professorin titteliä jo 21 vuoden ajan. Alkuperäinen professuurini oli nimeltään ”Virtuaalisuunnittelu”, joka käsitti tietokoneiden hyödyntämisen koneiden ja järjestelmien suunnittelussa. Vuosien varrella kenttä on kuitenkin muuttunut huomattavasti, ja nykyään käytämme monia muitakin työkaluja suunnittelutyössämme kuin vain tietokoneita. Siksi alkuperäinen professuurini kuvaus ei enää ole täysin kattava. Keskittymiseni laskennalliseen dynamiikkaan, erityisesti monikappaledynamiikkaan, on kuitenkin tarjonnut mielenkiintoisen ja haastavan polun tähän päivään saakka.
Kun muistelen väitöskirjatutkimustani, tuntuu uskomattomalta, että olen ollut alalla käytännössä jo kolmekymmentä vuotta. Suuri osuus elämästäni on kulunut tällä alalla. Kysyn itseltäni, voiko teoreettisella alalla todella säilyttää motivaationsa näin pitkään? Vastaus on kuitenkin selkeä: kyllä voi! Teknologian nopea kehitys on ollut voimakas motivaation lähde. Muistan vielä ajan, jolloin opettelin teknistä piirtämistä kynän ja millimetripaperin avulla. Kun sitten myöhemmin pääsin opintojeni myötä käyttämään tietokoneavusteista teknistä piirtämistä, se oli lähes kuin mielen räjäyttävä kokemus. Diplomityötä tehdessäni huomasin piirustusteni elävän liikkeessä ja kuvaavan koneiden ja mekanismien liikettä – olin myyty! Halusin ehdottomasti oppia lisää ja syventyä alaan entistä enemmän.
Kuluneiden vuosien aikana olen nähnyt teorian sovellusten laajentuvan monipuolisesti. Olen päässyt osallistumaan ihmisen dynamiikan analysointiin, erilaisten koneiden tutkimukseen, ympäristön mallinnukseen, reaaliaikasimulaatioihin ja moneen muuhun mielenkiintoiseen aiheeseen. Alani ”dynaamisuus” ja uudet sovellukset ovat olleet suurena voimavarana, joka on auttanut pitämään motivaationi korkealla vuodesta toiseen.
Tässä ajassa, jossa yhteiskunnallinen muutos kohti vihreää siirtymää on vahvasti läsnä, laskennallisten menetelmien tarve on kasvanut merkittävästi. Tämä muutos koskettaa meitä kaikkia ja vaikuttaa kaikilla elämänaloilla, mukaan lukien kotimainen teollisuus ja sen kilpailukyky. Suomen vientiteollisuus on tärkeä osa maan taloutta, ja sen menestyksen takaaminen on meille kaikille merkityksellistä. Vihreän siirtymän tuoma uusi merkitys työlle on vahvistanut motivaatiotani entisestään.
Lisäksi olen löytänyt suuren motivaation opettaa alaa siten, että jokainen opiskelija pystyy ymmärtämään sen perusteet. Tämä haaveeni on saanut minut oppimaan uusia digitaalisia alustoja ja hyödyntämään niitä yliopisto-opetuksessani. Nämä uudet avaukset ovat tuntuneet jännittäviltä, ja niihin liittyvät onnistumiset ovat osaltaan pitäneet motivaatiotani palavasti liekeissä.
Tutkimuksen ja yliopistotyön ytimessä on yhteisöllisyys. Pienimmillään yhteisö voi muodostua omasta tutkimusryhmästäni, ja olen hämmästynyt ryhmäläisteni kyvystä oppia jatkuvasti uutta. Vuorovaikutus heidän kanssaan ja yhteiset ideointihetket ovat aina innostavia eivätkä koskaan kyllästyttäviä. Myös oman yliopistoni tuttujen kasvojen kohtaaminen, kuulumisten vaihtaminen ja pikatervehdykset luovat yhteisöllisyyden tunteen, joka antaa energiaa jatkaa työssä eteenpäin. Tämä blogikirjoitus lähti liikkeelle juuri näiden rakkaiksi käyneiden kollegoiden seurassa käydystä päivällispöydästä. Heidän roolinsa motivaation ylläpitäjänä on valtavan suuri, ja olen kiitollinen siitä, että saan olla osana tätä suurta kansainvälistä yhteisöä, jossa kollegoista on tullut myös ystäviä.
Työni on ainutlaatuinen sekoitus laskennallista dynamiikkaa, liikkuvia koneita, ihmisen ja koneen vuorovaikutusta, vihreää siirtymää, uusia digitaalisia alustoja opetuksessa sekä epämuodollista vuorovaikutusta opiskelijoiden ja kollegoiden kanssa. Siksi olen edelleen niin innoissani työstäni!
Joten jatkan täällä Lissabonin konferenssissa inspiroituneena ja motivoituneena, valmiina kohtaamaan uusia mahdollisuuksia ja jakamaan innostustani kollegoideni kanssa. Työni laskennallisen dynamiikan parissa on edelleen intohimoni.
