Parempaa tuottoa
Kirjoittanut
Markus OlinSuomi velkaantuu, taloutemme ei kasva, väestö ikääntyy. Parempaa tuottoa ja parempia tuloksia vaaditaan kaikilta, myös taiteelta kuin tieteeltä. Velkaantumisen myötä alkaa säästäminen, ja säästöjen myötä vaaditaan panostukselta vielä parempia tuottoja. Mikä on tieteen ja taiteen rooli paremmissa tuotoissa?
Tuottavuuden kehittyessä pitäisi pienemmällä panoksella saada suurempia tuloksia. Teollisuus ja kauppa voivat nostaa tuottavuuttaan investoimalla, aika usein panos pitää saada takaisin vuodessa tai kahdessa. Investointeja voidaan tehdä uusiin rakennuksiin, laitteisiin tai ohjelmistoihin – ihmisen palkkaamista ei usein nähdä investointina vaan pikemminkin kuluna. Uudet rakennukset, laitteet tai ohjelmistot eivät kuitenkaan synny tyhjästä.
Tuoton tavoittelussa suurin arviointivirhe tehdään tarvittavan ajan pituudessa ja systeemisen ymmärryksen laajuudessa. Oikeastaan aika ja systeemien kehittyminen kulkevat käsi kädessä. Tyypillinen aika uuden tieteellisen tiedon tuottamiseen lienee kymmenkunta vuotta siitä, kun työ aloitetaan. Uuden tieteen alan luonti vaatii ehkä neljännesvuosisadan tai enemmän. Esimerkkinä vaikkapa ilmastotiede, jota olen seurannut läheltä vuodesta 1983 alkaen. DNA saatiin selville ja transistori kehitettyä 50-luvun puolessa välissä. Aluksi näiden oivallusten tuotto oli vähäistä, mutta vuosikymmenien jälkeenkin tuotto on edelleen (kiihtyvässä) kasvussa. Ehkä mielenkiintoisinta on näiden oivallusten vaikutus teknologisten tieteiden ulkopuolella. DNA:n analysointi on esimerkiksi merkittävässä roolissa historian (tai vaatimattomammin oman suvun) tutkimuksessa, jolle se on avannut aivan uusia mahdollisuuksia. Tekoälyn tuottamat tekstit ja kuvat puolestaan perustuvat ihmisten taiteelliseen työhön, joka puolestaan luultavasti tulee jatkossa hyötymään suuresti tekoälystä. Valitettavasti ihan suuria mullistuksia ei ole varmuudella tiedossa, vaikka esimerkiksi tekoälyyn tai kvanttitietokoneisiin kohdistuvat todella suuret odotukset. Suuri läpimurto tieteessä voi kuitenkin tapahtua ihan jollain muulla alalla tai erilaisella tavalla kuin odotamme.
Nopeaa ja välitöntä taloudellista tuottoa saadaan yhdistämällä taiten nykyistä osaamista, innovaatiotoiminnan ydin. Nykyinen osaaminen on kuitenkin luotu vuosien kuluessa, ja ainakin osa siitä on muuta kuin aiemman innovaatiotoiminnan tuotoksia, siis perustutkimusta ja taidetta taiteen vuoksi. Jos kuitenkin pyritään tuottoon laajemmin, etenkin edistämään yhteistä hyvinvointiamme, ei siihen riitä elintason nosto. Kosmologian emeritus professori Kari Enqvist muotoilee tämän hyvin tuoreessa kolumnissaan: hyvinvointi koostuu elintasosta, yhteisyydestä ja itsensä toteuttamisesta. Tuollaisen laaja-alaisen hyvinvoinnin saavuttaminen, ylläpitäminen ja edistäminen vaatii yhteiskunnalta paljon. Tiede ja taide voivat tuottaa tuosta vaadittavasta vain osan, mutta monessa tapauksessa se osa on kokoaan merkittävämpi. Tieteen ja taiteen tuotto on siten leivottu sisään yhteiskuntamme hyvinvointiin, jolloin niiden tuoton mittaaminen ei ole helppoa, luultavasti hyvin epävarmaa ja lopulta ehkä hyödytöntä.
Olen joskus ollut mittaamassa sellutehtaan hivenainetasetta ja ehdottamassa yhdelle tehtaalle myös prosessimuutoksia. Puukuidulta menee vuorokausi prosessin läpäisemiseen, joten sisääntulon mittauksen jälkeen on odotettava vuorokausi ennen ulosmenevien virtojen mittausta. Todellisuudessa sellutehtaassa on paljon sisäisiä kiertoja, joten saattaa olla, että jos tänään tehdään prosessiarvojen säätö, niin lopullinen muutos sellussa näkyy ehkä kahden kuukauden kuluttua. Sellutehtaassa mitataan kaikenlaista ja lisänä on koko joukko prosesseja simuloivia malleja. Siitä huolimatta säätäminen ei ole helppoa.
Nykyinen suomalainen yhteiskunta on säätänyt ja säädetty melko heikkoon taloudelliseen tuottoon, joten halua lähteä säätöjä tekemään on suuri, tärkeimpänä tavoitteena nopea talouskasvu. Näihin säätöihin todennäköisesti lopulta kuuluvat niin tiede kuin taidekin. Jos säädöt tehdään liian reilulla kädellä, niin seuraukset voivat olla hyvin vakavia, koska kyseessä on todella monta kertaluokkaa sellutehdasta vaikeampi järjestelmä. Tiede voidaan laittaa tukemaan lähestulkoon kokonaan innovaatiotoimintaa, taidetta tuetaan ehkä vain, jos se jo nyt taloudellisesti tuottoisaa. Joten on mahdollista aiheuttaa tuhoa, joka näkyy vasta nyt syntyvien lasten saapuessa työelämään, edes leikkaamatta rahoitusta. Tuho tai tuleva tuotto saadaan aikaiseksi myös jakamalla resurssit uudelleen. Tähän resurssien uudelleen jakamiseen toivon malttia, ymmärrystä, kunnollista analyysiä ja muidenkin kuin talouden kanssa työskentelevien kuuntelemista ja kuulemista.
