Professorit julkkiksina – kaksiteräinen miekka?
Kirjoittanut
Laura KolbeKlikkiotsikkojen maailmassa professorit pärjäävät, jahka sanottava muotoillaan räväkäksi: ”Professori sanoo nyt suoraan: “Venkoiluahan tuo hallitukselta on” otsikoi Demokraatti 8. elokuuta 2024, kun Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilaiselta kysyttiin kommenttia rasismikeskusteluun. Kansallisen Syöpäkeskuksen johtaja, professori Tomi Mäkelä puolestaan varoitti syyskuun alussa 2024: ”Suomeen on tulossa syöpätsunami” (MTV-uutiset 4.9.24). Kaupunkitaloustieteen professori Tuukka Saarimaa kommentoi viime vuonna suorasanaisesti ”liian vähän”, kun keskustelua käytiin Helsingin rakentamisen määrästä ja laadusta (HS 5.11.23).
***
Professoreita näkyy julkisuudessa päivittäin. Tieteen korkeimmilta auktoriteeteilta kysytään kommentteja mitä moninaisimpiin asioihin. Klikkiotsikointiin riittää pelkkä ammattinimike. Sen katsotaan tihkuvan arvovaltaa, osaamista ja ymmärrystä – aiheesta riippumatta. Professoriliitolla on selvä ohjeistus asiaan: ”Professoreita käytetään asiantuntijoina ja haastatellaan kymmenissä tiedotusvälineissä päivittäin. Professoriliitto pitää tärkeänä, että professori näkyy korkean ammattitaitonsa kautta julkisuudessa – se vaikuttaa liiton ja koko professorikunnan imagoon.” Eettisiä ja konkreettisia, sananvapauteen ja hyvään journalistiseen toimintaan liittyviä ohjeita annetaan liiton kotisivuilla.
Hyvä näin! Professorin ammatti kuuluu vanhimpiin Suomessa, ja professorit nauttivat edelleen laajaa arvostusta. Perustehtävät ovat pysyneet vuosisatoja lähes samoina: tutkimista ja opettamista. Viime vuosikymmeninä painoarvoa on annettu yhteiskunnalliselle vuorovaikutukselle. Tähän tehtävään on yhtä monta suhtautumista kuin on professoreitakin. Toiset viihtyvät ”vuorovaikutuksessa” eli julkisuudessa ja median kommentaattoreina. Eräät professorit eivät toimittajien yhteydenotoista välitä, vaan keskittyvät ydintehtäviinsä. Useimmat asemoivat itsensä välitilaan: käytettävissä ollaan tarvittaessa.
Professorien ammattikuntaa on tutkittu runsaasti oppiaine- ja tieteenalapohjaisesti. Silloin ollaan ennen kaikkea juristeja, biologeja, maantietelijöitä tai teologeja ja vaikuttaminen on sidoksissa omaan tutkimusalaan. Professoreiden imagoa saattaa rikastuttaa helsinkiläisyys, turkulaisuus, oululaisuus tai joensuulaisuus. Suhteellisen vähän professoreiden ammattikuntaa on tutkittu julkisuuden kautta. Maailmassa suosittu julkkistutkimus (celebrity studies) keskittyy julkkiksen, tähteyden ja kuuluisuuden kriittiseen tutkimiseen. Tavoitteena on ymmärtää ”julkkiskulttuureja” hyödyntämällä tieteidenvälisiä lähestymistapoja, muun muassa kulttuuri-, media- ja historiatutkimusta.
Professorit julkkiksina? Harva meistä pyrkii tai haluaa aktiivisesti julkisuuteen, jos kohta useita professoreita nähdään toistuvasti mediassa. Nykyajan professoreita julkkisrooli saattaa hämmentää, mutta otetaan historia apuun. Kaksi tuoretta tutkimusta avaa ”professorikultin” juuristoa. Ruotsalaisen mediahistorioitsija Eva Hemmugs Wirténin tutkimus Making Marie Curie: Intellectual Property and Celebrity Culture in an Age of Information (2015) kuorii prosesseja, joiden vimmalla radiumin keksijästä Marie Curiesta tehtiin modernin tieteen ikoni. Kahdesti Nobelin palkinnon saanutta Curieta on perinteisesti kuvattu lahjakkaana sankaritiedenaisena. Wirtén kertoo, kuinka Curiesta tietoisesti tehtiin julkinen vaikuttaja. Julkisuus sinetöi menestyksen, toi mainetta ja kunniaa. Julkisuuskuva alkoi muistuttaa populaarikulttuurin tähtipalvontaa, ja Curie-brändi myy edelleen 100 vuotta myöhemmin.
Suomalainen tutkija Elise Garritzen puolestaan analysoi historiantutkijoiden ammattikuntaa ”viktoriaanisessa” Englannissa kirjassaan Reimagining the Historian in Victorian England (2023). Garritzen osoittaa, että ”sankaritutkijoita” alettiin tuottaa Englannin eliittiyliopistoissa samaan aikaan kun moderni mediajulkisuus muotoutui 1800-luvulla. Kiinnostava on keskiajan historiantutkija Willian Stubbsin tapaus. Hänestä luotiin akateemisissa piireissä ”julkkis” hieman samoilla menetelmillä kuin Curiesta: oli juhlia ja puheita, kunniamerkkejä, arvonimiä ja kohottavaa kirjoittelua. Omana aikanaan Stubbs oli tieteen ikoninen heeros.
Tieteen ja tutkimuksen maailma edellyttää tänään kovaa työtä. Tarvitsemmeko ”sankariprofessoreita”, jotka viihtyvät julkisuudessa, joihin media kohdistaa huomionsa tai jotka persoonallaan jäävät yleisön mieleen? Itse ajattelen: julkisuus on hyvä renki, mutta huono isäntä. On tärkeää, että yhteiskunnallisessa keskustelussa tuntuu ja tunnustetaan tutkitun tiedon vaikutus. On tärkeää, että professorit uskaltaisivat käyttää mielipidevaltaansa. Jos akateemisen alan asiantuntijat vetäytyvät julkisuudesta, tyhjä tila kyllä jollain täyttyy: ihmisillä, joilla on väkevä mielipide, muttei tietoa tai viisautta taustalla.
***
Professoriliitto julkaisee lokakuussa 2024 Professorimatrikkelin, joka sisältää professorikunnan tietoja Turun akatemian perustamisvuodesta 1640 vuoteen 2024. Mukana on 9 200 professoria tai professorin urapolulla olevaa henkilöä, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet suomalaisessa yliopistossa tai tutkimuslaitoksessa. Matrikkeli julkaistaan sekä kirjamuodossa että digitaalisesti. Se tarjoaa mahtavan mahdollisuuden paneutua professorien ammattikuntaan, sosiaalisiin taustoihin, tutkimus- ja opetustyöhön sekä ammattilaiseen osaamiseen, julkiseen ja yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen.
Digitaalinen Professorimatrikkeli (matrikkelia voivat selata liiton jäsenet ja ne henkilöt, joiden tietoja matrikkeli sisältää)
