Professuurit, tohtorikoulutus ja akateeminen vapaus ammattikorkeakouluissa
Kirjoittanut
Petri MäntysaariVain yliopistoilla on nykylainsäädännön valossa oikeus nimittää professoreita ja kouluttaa tohtoreita. Tutkimuslaitoksissa voi olla tutkimusprofessoreita. Ammattikorkeakoulut ovat kuitenkin ajaneet muutosta.
Arene järjesti viime syksynä laajan tilaisuuden, jonka tarkoituksena oli edistää ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutusta ja professorinimikkeitä (Arenen aamukahvit: Korkeakoulutus 2.0 – eurooppalaisen ja kotimaisen kehityksen suunnat, 18.11.2024). Puhujina olivat Hämeen ja Turun ammattikorkeakoulujen rehtori-toimitusjohtajien, OKM:n kansliapäällikkö Anita Lehikoisen, Teknologiateollisuuden johtaja Leena Pöntysen sekä Akavan puheenjohtaja Maria Löfgrenin lisäksi HAW Hamburgin oikeustieteen professori Michael Gille.
HAW Hamburg on ammattikorkeakoulu. Professori Gille johtaa korkeakoulunsa Graduate Centeriä ja suunnittelee parhaillaan ammattikorkeakoulun omia tohtorikoulutusohjelmia.
Maiden välillä on eroja
Professori Gille kertoi ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutuksen kirjosta viidessä maassa. Suomen ja Itävallan ammattikorkeakouluilla ei ole oikeutta tohtorikoulutukseen. Alankomaissa on vuodesta 2023 ollut ammatillisia tohtorintutkintoja (Professional Doctorate, PD) koskeva pilottihanke. Saksan ja Portugalin ammattikorkeakouluilla on mahdollisuus kouluttaa tohtoreita. Tohtorikoulutus voidaan käytännössä järjestää eri tavoilla eli yhteistyössä yliopiston kanssa, keskitetysti ammattikorkeakoulun jatko-opintokeskuksessa tai laitoskohtaisesti. Gillen viestinä oli Saksan kokemusten ja tilaisuuden luonteen mukaisesti, että rakenteet pitäisi muuttaa niin, että ne mahdollistavat ammattikorkeakoulujen tohtorikoulutuksen ja professuurit.
Eri maiden erilaisilla rakenteilla on professuurien ja tohtorikoulutuksen kannalta suurempi merkitys kuin tilaisuudessa kävi ilmi.
Saksan (Hochschulrahmengesetz), Alankomaiden (Wet op het hoger onderwijs en wetenschappelijk onderzoek), Ruotsin (högskolelag) ja Norjan (universitets- og høyskoleloven) yliopistojen ja muiden korkeakoulujen toiminnasta on säädetty samassa sektorikohtaisessa laissa. Näissä maissa laki vaatii perustuslaissa turvatun akateemisen vapauden soveltamista ja mahdollistaa sekä tohtoritutkinnot että professorinimikkeet erityyppisissä korkeakouluissa.
Tanskan ja Itävallan tilanne on toinen. Tanskassa on säädetty erikseen yliopistoista (universitetsloven) ja ammatillisista korkeakouluista (lov om professionshøjskoler for videregående uddannelser), joita Tanskassa lain mukaan voidaan kutsua nimellä university college. Akateemisesta vapaudesta ja PhD-tutkinnoista on säädetty yliopistolaissa. Professuureista on säädetty ministeriön asetuksessa, jota sovelletaan vain yliopistoihin (Bekendtgørelse om stillingsstruktur for videnskabeligt personale ved universiteter). Professionshøjskole eli university college ei näin ollen akateemisen vapauden puuttuessa myöskään nimitä professoreita eikä kouluta tohtoreita. Itävallan yliopistolaissa (Universitetsgesetz) korostetaan akateemista vapautta henkilökohtaisena perusoikeutena (2 §, 59 §, 105 §), kun taas ammattikorkeakoululaissa (Fachhochschulengesetz) akateemisen vapauden merkitys on rajoitetumpi (§ 3(2) 1).
Eri maiden rakenteista selviää, että akateemisella vapaudella on yhteys korkeakoulujen tehtäviin.
Akateemisella vapaudella on merkitystä
Akateeminen vapaus on korkeakoulujen yhteydessä sovellettava henkilökohtainen perusoikeus, joka UNESCO:n vuoden 1997 suosituksen mukaan yleisiä perusoikeuksia täydentäen (kohta 26) käsittää erityisesti tutkimuksen ja opetuksen vapauden (kohta 27), institutionaalisen autonomian (kohta 18), kollegiaalisen päätöksenteon (kohta 32) ja korostetun työsuhdeturvan (kohdat 45–46). UNESCO:n vuoden 1997 suositusta sovelletaan tulkittaessa EU:n perusoikeuskirjan mukaista akateemista vapautta (C 66/18, Komissio v Unkari, kohta 227).
Länsimaisissa liberaaleissa demokratioissa ei tulisi kysymyksen, että professoreilta ja tohtorikoulutettavilta puuttuisi akateeminen vapaus.
Akateemista vapautta ei ole sovellettu Suomen ammattikorkeakouluissa. Syynä on lainsäädäntö. Ammattikorkeakouluja ei mainita perustuslaissa. Ammattikorkeakoululaki ei turvaa akateemista vapautta tutkimus- ja opetushenkilökunnan jäsenten henkilökohtaisena perusoikeutena (9 §). Ammattikorkeakoululaki ei turvaa kollegiaalista päätöksentekoa (17 §). Ammattikorkeakoululaki ei takaa korostettua työsuhdeturvaa (toisin kuin yliopistolain 32 § 3 momentti). Institutionaalista autonomiaa ei ammattikorkeakoululain valossa sovelleta ammattikorkeakouluihin juuri enempää kuin mihin tahansa osakeyhtiöön (5 §).
Vuoden 1995 ammattikorkeakoululain taustalla oli tarve määritellä aikaisemmat opistotason ammatilliset tutkinnot korkeakoulututkinnoiksi, jotta ne tunnustettaisiin Euroopassa (HE 319/1994 vp, s. 16). Suomen ammattikorkeakoulut näyttävät jääneen jälkeen eurooppalaisesta korkeakoulusektorin kehityksestä. Syynä ei kuitenkaan ole professuurien ja tohtorikoulutuksen vaan pikemminkin akateemisen vapauden ja sitä turvaavan hallintomallin puute.
Lopuksi
Halutaanko ammattikorkeakouluja kehittää korkeakouluina vai ammatillisina oppilaitoksina? Ammatillisissa oppilaitoksissa ei ole professuureja eikä tohtorikoulutusta. Länsimaisissa liberaaleissa demokratioissa korkeakoulujen tutkimus- ja opetushenkilöstölle kuuluu akateeminen vapaus. Akateemista vapautta vailla olevat professorit ja tohtorikoulutettavat löytyvät autoritäärisistä järjestelmistä.
