Resilientti professori

Resilienssi on käsite, johon nykyään törmää monissa keskusteluissa ja yhteyksissä. Resilienssi on hyvin monitahoinen ja monitieteellinen käsite, jolle ei ole olemassa vakiintunutta suomen kielen käännöstä. Kielitoimiston sanakirjassa resilienssi on määritetty kyvyksi pysyä toimintakykyisenä vaikeissa muutostilanteissa ja palautua niistä. Resilience-sanan suomen kielen käännöksiä ovat mm. joustavuus, ketteryys, kimmoisuus, sitkeys, sinnikkyys, lannistamattomuus, sietokyky ja kestävyys. Resilienssi on määritelty myös esim. kriisinkestävyydeksi, paineen sietokyvyksi ja peräänantamattomuudeksi. Käsitteellä tarkoitetaan myös työntekijöiden ja organisaatioiden kykyä selviytyä toiminnan ja työn haasteista. Resilienssi nähdään usein pelkästään positiivisena asiana, vaikka resilienssi-vaatimus voi olla keino siirtää vastuuta. Lukuisia koulutuksia liittyen resilienssin edistämiseen on tarjolla.

Resilienssi on käsite, jota harvemmin itse käytän, koska sitä on hankala kuvailla yhdellä sanalla. Se on usein vaikeasi tulkittavissa, eikä se ole kaikille tuttu. Resilienssi-sanaa käytetään lukuisissa erilaisissa yhteyksissä, kuten esim. resilientti yksilö ja työyhteisö, resilientti organisaatio, resilientti yhteiskunta, resilientti terveydenhuolto tai resilientti ruokaketju. Unifin strategia 2024–2030 on otsikoitu englannin kielellä ”Strong universities build a resilient society” ja suomen kielellä ”Vahvat yliopistot rakentavat muutoksenkestävän yhteiskunnan”. Resilienssi-sanaa käytettäessä sen merkitys tulisikin avata.

Organisaatiot haluavat olla resilienttejä, joiden takana on resilientti työyhteisö ja resilientit työntekijät. Olenko minä resilientti professori? Olenko minä muutosmyönteinen, palautumiskykyinen, sopeutumiskyinen, epävarmuutta sietävä, optimistinen, positiivinen, sitkeä, ketterä, eteenpäin katsova, uudistumiskykyinen. Koen olevani kohtalaisen selviytymiskykyinen, lannistumaton ja joustava, mutta välillä valitettavasti muutosvastarintainen. Yltiöoptimismi kauhistuttaa, joten ehkä olen ennemminkin positiivinen realisti.

Professorin päivä on useimmiten pitkä ja intensiivinen. Häneltä vaaditaan kyky toimia jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä, jossa työkalut päivittyvät jatkuvasti ja organisaatiorakenteet muuttuvat. Hän joutuu jatkuvasti sopeutumaan ja uudistamaan omia toimintatapojaan. Kiire, aikapaineet ja yllättävät muutokset vaativat professorilta joustavuutta ja sopeutumiskykyä. Pärjätäkseen jatkuvien muutosten keskellä, hänellä on oltava aikaa palautua haastavista tilanteista ennen kuin ”kuminauha katkeaa”. On tärkeää, että professori voi palautua töistä kunnolla. Eripituiset lomat ovat tärkeitä mm. luovuuden, uuden oppimisen ja keskittymisen kannalta. Lomien lisäksi tarvitsemme myös kohtaamisia kollegojen kanssa. Professoriliiton tapahtumat ovat oiva foorumi vaihtaa kuulumisia ja saada vertaistukea.

Toivottavasti mahdollisimman monella meistä on ollut mahdollisuus viettää antoisaa lomaa ja palata töihin entistä sinnikkäämpänä tuottamaan uutta tutkittua tietoa ja kohtaamaan työn uudet haasteet.

Maria Fredriksson-Ahomaa

Lihantarkastuksen ja teurastamohygienian professori, Helsingin yliopisto

Lue lisää kirjoittajalta