Tulevaisuuden osaajat
Kirjoittanut
Aki MikkolaLuonnollista kieltä ymmärtävät tekoälymallit, kuten ChatGPT, vaikuttavat merkittävästi siihen, minkälaiselle osaamiselle tulevaisuudessa on tarvetta. Havahduin tähän toden teolla, kun luin kollegani Johannes Gerstmayrin ja hänen tutkimusryhmänsä tekemän julkaisun. Siinä havainnollistetaan, miten suuret kielimallit voivat auttaa luomaan koneiden dynamiikkaa kuvaavia simulaatioita pelkästään luonnollisen kielen perusteella. Aikaisemmin tällaisten tehtävien toteuttamiseen vaadittiin useita maisteritason kursseja, ellei peräti diplomi-insinöörin tutkintoa laskennallisten menetelmien alalta.
Tekniikan alalla muutos on aina ollut pysyvää. Itse aloitin urani oppien konepiirustusta piirtolaudalla, taidolla, jolle ei enää ole käyttöä nykyteknologian aikakaudella. Nyt käsillä on kuitenkin jotain erilaista, sillä uudet työkalut eivät pelkästään tehosta työn suoritusta, kuten tiedonhakua, vaan kykenevät luomaan uusia ohjelmistoja, malleja ja tuloksia itsenäisesti. Tämä asettaa tulevaisuuden työntekijöille uudenlaisia haasteita, sillä perinteinen osaamisprofiili voidaan pian korvata tekoälyllä.
Tällä on valtava vaikutus yliopisto-opetukseen. Yliopistojen tulisi tarjota jotakin, mikä kykenee pysymään ajattomana mutta toisaalta vastaamaan uusiin haasteisiin, kuten kykyyn käyttää uusia työkaluja tehokkaasti. Ehkä lopulta ajattomin yliopiston tarjoamista kyvyistä liittyy sitkeyteen. Sillä on myös vaikutus onnellisuuteen. Ponnistelujen kautta menestykseen – on korvaamaton osa merkityksellistä elämää. Sitkeys auttaa meitä kestämään vastoinkäymisiä ja näkemään haasteet mahdollisuuksina kasvuun ja kehitykseen. Tämä luo vankan perustan sekä henkilökohtaiselle että ammatilliselle kehitykselle.
Sitkeyden opettaminen ei ole yksinkertaista, sillä se ei ole yksittäinen taito, vaan pikemminkin piirre, joka kehittyy ajan myötä. Yksi tapa vahvistaa sitkeyttä on korostaa tavoitteiden asettamisen merkitystä ja opettaa kärsivällisyyttä niiden saavuttamiseen. Pienempien, konkreettisten tavoitteiden avulla ihmiset voivat nähdä edistymisensä. On myös tärkeää tarjota tukea epäonnistumisten kohdalla ja rohkaista jatkamaan matkaa uudelleen suuntaamalla. Lisäksi opiskelijoille ja työntekijöille voidaan opettaa joustavuutta. Joustavuus kehittyy vahvassa yhteisössä, jossa epäonnistumisia ei pelätä, vaan ne nähdään osana oppimisprosessia. Yliopisto voi parhaimmillaan olla tällainen yhteisö.
Lopulta sitkeyttä voi vahvistaa esimerkin kautta: professorit ja yliopisto-opettajat, jotka omassa työssään osoittavat sinnikkyyttä ja rohkeutta kohdata haasteita, voivat toimia innostavina roolimalleina tuleville osaajille. Kun ammattilaiset osoittavat luonteensa vahvuutta ja intohimoa oman työnsä kautta, seuraava sukupolvi inspiroituu rakentamaan tulevaisuutta, joka nojaa jatkuvaan kasvuun ja elinikäiseen oppimiseen.
