Tutkimuksen vapaus – poimintoja tuomioistuinten ratkaisuista
Kirjoittanut
Tarja NiemeläVuoden tiedekirja 2020 -palkinto myönnettiin teokselle Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus. Teoksen ovat toimittaneet professori Esa Väliverronen ja tutkija Kai Ekholm. Teos on ajankohtainen puheenvuoro tieteen vapaudesta ja tutkijan sananvapaudesta sekä monenlaisista pyrkimyksistä niiden rajoittamiseen. Lämpimät onnittelut palkinnosta.
Helsingin hovioikeus otti kantaa professorin tutkimusvapauteen joulukuussa antamassaan yksimielisessä tuomiossaan (lainvoimaa vailla). Työtuomioistuin käsitteli tieteen, taiteen ja tutkimuksen vapautta laajasti lainsäädännön ja oikeuskirjallisuuden näkökulmasta joulukuussa antamissaan kahta professoria koskevissa lainvoimaisissa ratkaisuissaan.
Hovioikeus totesi, että tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu Suomen perustuslain 16 §:n 3 momentissa. Tieteen vapauteen kuuluu sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja menetelmänsä (HE 309/1993 vp. s 64). Hovioikeus katsoi, ettei yhtenäisyyksiä tai eroavaisuuksia työntekijöiden tutkimusaiheissa, joista yliopistolla ei työnantajana ole mahdollisuutta määrätä loukkaamatta työntekijän tutkimusvapautta, voida pitää sellaisena seikkana, joka olisi merkityksellinen sen arvioinnin kannalta, tekivätkö työntekijät samaa tai samankaltaista työtä.
Samoin työtuomioistuin viittasi perusteluissaan perustuslakiin ja totesi, että tieteen vapauteen kuuluu sen harjoittajan oikeus valita tutkimusaiheensa ja -menetelmänsä. Työtuomioistuin tarkensi, että tieteen suuntautumisen tulee toteutua ensisijaisesti tieteellisen yhteisön itsensä harjoittaman tieteen kritiikin kautta. Myös taiteessa tulee vallita ilmaisun ja menetelmien vapaus, joka osaltaan edistää ja monipuolistaa yhteiskunnallista keskustelua.
Työtuomioistuin viittasi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 13 artiklaan, jonka mukaan taiteen ja tieteellisen tutkimuksen vapaus turvataan ja akateemista vapautta kunnioitetaan, sekä yliopistolakiin (6 §), jonka mukaan yliopistoissa vallitsee tutkimuksen, taiteen ja opetuksen vapaus. Työtuomioistuin totesi, että yliopistolain 32 §:n 3 momentin mukaan työnantaja ei saa menetellä työsuhteessa tavalla, joka voi vaarantaa 6 §:n mukaista tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta. Sen lisäksi, mitä työsopimuksen irtisanomisesta säädetään työsopimuslain 7 luvussa ja työsopimuksen purkamisesta mainitun lain 8 luvussa, yliopiston tutkimus- ja opetushenkilöstöön kuuluvan työntekijän työsopimusta ei saa irtisanoa tai purkaa perusteella, johon vetoaminen loukkaisi tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta.
Tieteen ja taiteen vapaudesta oikeuskirjallisuudessa esitetystä työtuomioistuin totesi seuraavaa. ”Yksilötasolla tieteen vapauden suojan kohteena on etenkin yksittäisen tutkijan oikeus valita vapaasti omat tutkimusaiheensa, tutkimuksen näkökulmat ja painotukset, tutkimuksen kysymyksenasettelut ja tutkimusmetodit. Tieteen vapaus suojaa myös oikeutta toteuttaa tutkimus, muotoilla tutkimuksen tulokset sekä tutkijan oikeutta julkistaa tutkimuksensa tulokset. (Mäenpää s. 76.) Tieteenharjoittajalla on siten oikeus päättää tieteellisen työnsä perusteista, kehittää omaa tieteellistä omaleimaisuuttaan ja ottaa tutkimuksen onnistumiseen liittyviä riskejä. Yliopisto-opettajaa tai -tutkijaa ei ole mahdollista velvoittaa tekemään tutkimusta vain tieteellisen vakanssin alalta, vain yliopiston, tiedekunnan tai laitoksen hyväksymiltä tutkimuksen painoaloilta tai toimimaan vastoin tahtoaan tutkijana tietyssä tutkimusryhmässä. Tutkimuksen vapaus ei estä yliopistoja palkkaamasta tutkijoita yksittäisiin tutkimushankkeisiin ja ennalta määrättyihin tutkimustehtäviin. (Miettinen ym. s. 47.)
Yliopistojen toiminnassa taiteen vapaudella on merkitystä etenkin Taideyliopistossa sekä esimerkiksi Aalto-yliopiston vastaavanlaisessa toiminnassa. Niissä taiteen vapaus rinnastuu sisällöltään ja merkitykseltään pitkälti tieteellisen toiminnan vapauteen, kunhan otetaan huomioon taiteellisen toiminnan erityispiirteet. Taiteen vapaus merkitsee siten muun muassa, että yliopistossa harjoitettavan taiteellisen toiminnan tai opetuksen kohteita, taiteen toteuttamistapaa taikka julkistamista ei rajoiteta. (Mäenpää s. 101.)
Työnantaja ei voi käyttää direktio-oikeuttaan tai päättää työsopimusta tutkimuksen, taiteen tai opetuksen vapautta rajoittavalla tai loukkaavalla tavalla. Tutkimuksen ja opetuksen vapaus on otettava huomioon muutoinkin työsopimuslain säännöksiä tulkittaessa (Mäenpää s. 78–79, 103, 172). Yliopiston opettajille kuuluvan opetuksen ja tutkimuksen vapauden ja opetettavan tiedon jatkuvan uusintamisen on katsottu puoltavan toistaiseksi voimassa olevia työsuhteita määräaikaisten työsuhteiden sijaan (Miettinen ym. s. 179).”
Työtuomioistuimen mukaan tieteenharjoittajalla on edellä selostetuin tavoin oikeus valita tutkimusaiheensa ja -menetelmänsä. Yliopisto-opettajaa ei voida velvoittaa tekemään tutkimusta vain yliopiston hyväksymiltä tutkimuksen painopistealoilta. Myöskään yliopiston strategisten linjausten ja painopisteiden muutokset eivät voi muuttaa professorin laissa määriteltyjä tehtäviä. Työtuomioistuin viittasi yliopistolakiin (33 § 1 mom. ja 2 § 1 mom.) ja totesi, että työnantajan tulee osaltaan mahdollistaa ja varmistaa se, että professoreilla on mahdollisuus täyttää heille laissa asetetut tehtävät.
Tieteen vapaudessa on kyse paljon muustakin kuin avoimista kontrollimekanismeista ja sensuurin puuttumisesta. Kyse on ennen kaikkea tieteen rahoituksen rakenteista ja tutkimuksen ehdoista. Kuka päättää, millainen tutkimus on rahoituksen arvoista ja millaisten tavoitteiden pohjalta tutkimuksen painopisteitä valitaan, kirjoittaa professori Väliverronen artikkelissaan. Liittomme Kevätseminaarissa 2021 Tieteen riippumattomuus – mitä se on? kuulemme puheenvuoroja muun muassa riippumattomasta tutkimuksesta sekä tasokkaan tieteen tekemisen edellytyksistä. Julkaisemme myös selvityksen yliopistojen sisäisistä rahanjakomalleista.
