Tutkimuksesta tukea hyvinvointialueiden rahoitushaasteisiin?
Kirjoittanut
Ursula SchwabJokainen meistä on tainnut viime aikoina altistua uutisoinnille hyvinvointialueiden rahoitushaasteista. Hyvinvointialueet ovat yliopistoille tärkeä yhteistyökumppani – niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin. Yliopistojen tulee tehtäviään hoitaessaan toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tämä periaate istuu erinomaisesti hyvinvointialueiden kanssa tehtävään yhteistyöhön ja parhaimmillaan edesauttaa mahdollisimman optimaalisten rakenteiden ja toimivien hoitoketjujen kehittämistä. Kiireisessä työssä hyvinvointialueilla on vaikea kohdentaa riittävästi aikaa kehittämistyölle, joten yhteistyö yliopistojen ja hyvinvointialueiden välillä toisi lisäkäsiä tähän työhön.
Hyvinvointialueiden toiminnan tukemiseksi on jo tutkimustietoa, mutta lisää tarvitaan mm. toimintaympäristön muutosten, hoitojen kehittymisen sekä väestön ikääntymisen ja monikulttuuristumisen optimaaliseksi huomioimiseksi. Väestön ravitsemusta ja sairauksien ehkäisyä tulee toteuttaa laajasti eri sektoreilla, jotta varmistetaan mahdollisimman hyvä terveydentila väestössä. On kestämätöntä hyvinvointialueiden talouden näkökulmasta, jos tämä ei toteudu. Sairauksien ennaltaehkäisy on aina edullisempaa kuin niiden hoito. Kun ehkäisytoimet ovat kunnossa, rahoitushaasteetkin helpottavat. Valitettavasti näyttää sille, että paniikinomaisesti säästökohteita etsittäessä nimenomaan ennaltaehkäisy kärsii. Myös valtakunnallisesti on tehty ratkaisuja, jotka tulevat vaikuttamaan epäedullisesti sekä ennaltaehkäisyn että varhaisen tuen näkökulmasta. Tulemme maksamaan näistä toimista kalliin hinnan – niin taloudellisessa kuin inhimillisessäkin mielessä.
Jotta saisimme talouden kestävälle pohjalle, tulisi ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen panostaa riittävällä aikajänteellä, jotta saisimme näiden toimien vaikuttavuuden esiin. Tämä suoristaisi terveydenhuollon talousongelmia.
Toteutimme muutama vuosi sitten tutkimusprojektin ikääntyneiden omaishoitajien ravitsemuksen ja suun terveyden tukemisesta. Kehitimme projektissa ravitsemuksen ja suun terveydentilan arviointi- ja ohjausmateriaalia. Tuottamamme materiaali herätti kiinnostusta hyvinvointialueellamme. Tämän seurauksena kehitimme tukimateriaalia edelleen terveydenhuollon käyttöön verkkokoulutuksineen. Iloksemme materiaali on otettu käyttöön koko hyvinvointialueellamme ikääntyneiden terveydentilan arvioimisessa. Parhaillaan on käynnissä opinnäytetyö materiaalin toimivuudesta, jotta voimme tarvittaessa kehittää sitä edelleen ja optimoida sen käyttöä. Kun ikääntyneiden ravitsemus- ja suun terveyden ongelmiin puututaan ajoissa, ehkäisemme ongelmien pahenemista ja ikääntyneiden hoitoisuuden lisääntymistä.
Tyypin 2 diabetes on huomattava kansanterveysongelma, ja sen ilmaantuvuus olisi tärkeää saada pienemmäksi. Tutkimusnäyttö osoittaa vahvasti, että tyypin 2 diabetesta voidaan ehkäistä terveyttä edistävillä elintavoilla. Toteutimme 3-vuotisen interventiotutkimuksen, johon osallistui noin 600 pohjoissavolaista miestä. Ohjasimme osallistujat ryhmissä ja annoimme heille henkilökohtaista palautetta ravitsemus- ja liikuntatottumuksista pääosin sähköisesti. Aikaisemmista tutkimuksista poiketen kokeilimme siis mallia, joka olisi terveydenhuollolle kustannustehokkaampi kuin henkilökohtaiset hoitaja–potilas-vastaanotot. Tutkittavat onnistuivat erinomaisesti elintapojen muokkaamisessa, ja tyypin 2 diabeteksen ilmaantuvuus väheni verrattaessa kontrolliryhmään, joka ei saanut ohjausta. Tämä kevyempi malli osoittautui siis tehokkaaksi.
Nämä esimerkit osoittavat, miten akateeminen tutkimus parhaimmillaan tukee hyvinvointialueiden toimintaa ja edesauttaa niiden tehokkuutta. Mikä sen palkitsevampaa meille tutkijoillekin kuin nähdä tutkimusten tuotokset hyödynnettyinä väestön terveyden edistämisessä!
Ursula Schwab
Ravitsemusterapian professori, Itä-Suomen yliopisto; Vuoden Professori 2024