Yliopistoja ei saa unohtaa kilpailukykytalkoissa
Kirjoittanut
Jukka WestermarckHallituksen perustama Kasvuriihi-hanke puuttuu vihdoin talouskasvun suurimpaan ongelmaan Suomessa eli työn alhaiseen tuottavuuteen. Risto Murto on varmasti oikea henkilö vetämään tätä työryhmää, mutta sen kokoonpanossa on erittäin ohut edustus koulutus-, tiede- ja tutkimussektoreilta, jotka kuitenkin ovat työn tuottavuuden kasvattamisen kannalta tutkitusti avainasemassa.
Marinin hallituksen historiallisen tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen (TKI) suunnan muutoksen ansiosta nyt olisi kuitenkin mahdollisuus perustavalla tavalla muuttaa tieteelliseen tutkimukseen pohjautuvaa kehitys- ja innovaatiotoimintaa Suomessa. Orpon hallituksen tähänastisten toimenpiteiden perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että yliopistot on täysin unohdettu kilpailukykytalkoista. Kun TKI- rahoitusta on parlamentaarisesti päätetty lisätä vuosittain 280 miljoonaa euroa, on suorastaan absurdia, että yliopistot eivät saa tästä rahasta perusrahoitukseensa euroakaan. Sen sijaan Business Finlandin rajusti kasvava rahoitus ylittää vuonna 2027 kaikkien Suomen yliopistojen perusrahoituksen yhteenlaskettuna.
Jos yliopistot saisivat tutkimukseen suunnattua uutta perusrahoitusta riittävästi, pystyisivät ne osallistumaan kilpailukyvyn ja tuottavuuden nostamiseen usealla tavalla. Pitkäkestoisimpia näistä olisivat tutkimukseen perustuvat läpimurtolöydökset ja niiden kaupallinen hyödyntäminen sekä olemassa olevien yritysten tuotekehityksessä että uuden yritystoiminnan perustamisen kautta. Tämän potentiaalin kasvattaminen vaatisi yliopistojen parhaiden tutkijoiden toimintaedellytyksien parantamista stabiililla tutkimusrahoituksella yliopistojen perusrahoituksesta.
Yliopistoissa on myös merkittävä määrä tietoa ja osaamista, jotka voitaisiin välittömästi valjastaa kilpailukyvyn tueksi sekä yrityksissä että julkisella sektorilla. Tämänhetkisessä tilanteessa yliopistojen voimavarat ovat vain niin niukat, että mahdollisuuksia osallistua perustehtävien ulkopuoliseen toimintaan on hyvin rajallisesti. Esimerkkinä tästä ovat erilaiset yliopistojen tutkimuspalveluja ja teknologioita tuottavat yksiköt, joita yritykset voisivat hyödyntää merkittävästi. Tämän merkittävän resurssin täysimääräisen hyödyntämisen estää kuitenkin se, että monissa tapauksissa miljoonien eurojen arvoista laitekantaa kehittää ja ylläpitää korkealle koulutettu henkilöstö jatkuvasti katkolla olevalla hankerahoituksella.
Yliopistojen perusrahoituksen merkittävä kasvattaminen voisi välittömästi tukea yritysten kilpailukykyä myös huippututkijoiden rekrytoinnin ja retention kautta. Perusrahoituksen lisäyksellä voitaisiinkin rakentaa kansainvälisesti houkuttelevia urapolkuja, jotka ovat välttämätön edellytys sekä uusien että nykyisten huippututkijoiden houkuttelemiselle Suomeen. Siten yliopistoille ohjattava perusrahoitus tutkimukseen ei vain varmistaisi tulevien vuosien ja vuosikymmenten kilpailukykyä, vaan parantaisi myös lähes välittömästi mahdollisuuksia teknologioiden ja tietotaidon (mukaan lukien ns. hiljainen tieto) hyödyntämiseen kilpailukyvyn kasvattamisessa.
Suomen TKI-rahoitus tulee lisääntymään seuraavat vuodet joka tapauksessa, ja siten yliopistojen tutkimuspotentiaalin vahvistaminen ei ole kiinni rahasta, vaan vain poliittisesta päätöksestä. Kasvuriihi-hankkeen tulisikin vahvasti ohjata hallituksen katsetta tämän päätöksen suuntaan, jotta työn tuottavuuden kasvulle saataisiin vankka pohja yliopistojemme huippuosaamisesta.
