Yliopistojen hallitukset ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus
Kirjoittanut
Teija LaitinenVuoden Professori 2024 Ursula Schwab nosti esiin yliopiston kolmanneksi tehtäväksi kohonneen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ja yliopistolaissakin mainitun säädöksen, jonka mukaan yliopistojen tulee tehtäviään hoitaessaan toimia vuorovaikutuksessa muun yhteiskunnan kanssa sekä edistää tutkimustulosten ja taiteellisen toiminnan yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Schwab korostaa meidän väitöskirjoja ohjaavien professoreiden roolia jatko-opiskelijoiden harjaannuttamisessa tieteelliseen viestintään ja tutkimuksen kansantajuistamiseen. Tämä on kannatettava ajatus.
Kuten hyvä blogikirjoitus aina, Schwabin teksti herättää jatkokysymyksen, keiden vastuulla itse asiassa tuo yliopiston kolmas tehtävä oikein onkaan. Onko se yksin professorien harteilla, vai olemmeko me itse ottaneet sen omalle vastuullemme? Varmasti suurelta osin se onkin meidän vastuullamme, mutta millainen rooli yhteiskunnallisella vaikuttavuudella on yliopistojen ylimmän päättävän toimielimen eli hallituksen toiminnassa? 2000-luvulla on tehty suuria muutoksia yliopistojen hallintoon ja yksi suurimmista oli yliopistoyhteisön ulkopuolisten jäsenten lisääminen yliopistojen hallituksiin. Palautetaanpa mieliin, mikä tämän muutoksen päätavoite olikaan.
Nykyisen yliopistolain esitöinä käytetyssä hallituksen esityksessä todetaan, että yliopistokollegion tulisi jäsenten valinnassa ottaa huomioon yliopistonsa toiminta ja sen erityispiirteet ja arvioida niiden perusteella, millaista lisäarvoa ulkopuolisten jäsenten toivotaan tuovan yliopiston toimintaan. Hallituksen kokoonpanolla pyritään sitouttamaan ympäröivä yhteiskunta ja eri yhteiskunnalliset toimijat mahdollisimman laajasti yliopiston toiminnan tukemiseen. Edelleen, vastavuoroisesti pyrkimyksenä on vahvistaa yliopiston merkitystä yhteiskunnallisena toimijana. Esityksen mukaan yliopistoyhteisöön kuulumattomat hallituksen jäsenet vahvistavat yliopiston suhteita muuhun yhteiskuntaan ja tuovat lisää painoarvoa yliopiston hallituksen vaikutusmahdollisuuksiin esimerkiksi suhteissa valtiovallan edustajiin. Myös itsenäisessä oikeushenkilöasemassa toimimiseen, erityisesti sen talouden vakauteen ja omaisuuden hyvään hoitoon, voidaan hankkia lisäosaamista ulkopuolisilla hallituksen jäsenillä.
Lain esityöt siis painottavat vahvasti hallituksen yliopistoyhteisöön kuulumattomien jäsenten roolia yliopistojen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistäjänä ja niiden talouden vakauden ja omaisuuden hyvän hoidon osaajina. Lain sanamuotoon asti tämä hallituksen ulkopuolisten jäsenten valinnan perustelu ei tullut. Lakiin jäi ainoastaan maininta, että vähintään 40 prosenttia hallituksen jäsenistä tulee olla ulkopuolisia jäseniä ja heidän tulee edustaa monipuolisesti yhteiskuntaelämän ja yliopiston toimialaan kuuluvien tieteiden tai taiteiden asiantuntemusta. Muutoin laki listaa hallitukselle tavanomaisia hallinnollisia tehtäviä, kuten johtosääntöjen hyväksymisen tai yliopistoon valittavien opiskelijoiden määrästä päättämisen. Tästä syystä hallituksen esityksen mieleen palauttaminen yliopistojen kolmatta tehtävää pohdittaessa voi olla tarpeen.
Lakiuudistuksen jälkeen yliopistojen hallituksissa on nähty muiden muassa hallitusammattilaisia, nykyisiä ja entisiä poliitikkoja ja suuryritysten johtajia, kaupunkien virkamiehiä ja johtoa ja hyvin monen muunkinlaisen taustan omaavia henkilöitä. Kun yliopistojen ulkoisessa arvioinnissa tarkastellaan hyvinkin yksityiskohtaisesti professorien yhteiskunnallista vaikuttavuutta esimerkiksi impact casien avulla, olisiko syytä tehdä samaa tarkastelua hallitusten ulkopuolisten jäsenten osalta? Millaisia impact caseja heidän toiminnastaan voidaan löytää?
Odotan yliopistojen hallitusten yliopistoyhteisöön kuulumattomien jäsenten jakavan vastuuta yhdessä professoreiden kanssa yliopiston kolmannen tehtävän, yhteiskunnallisen vaikuttavuuden edistämisestä, kuten lain esitöissä muutosta perustellaan. Kannustan myös lämpimästi yliopistokollegioita seuraamaan ulkopuolisten hallitusjäsenten menestymistä tässä vaativassa tehtävänosassa perinteisten yliopistojen hallituksille kuuluvien tehtävien hoitamisen lisäksi.
