Yliopistojen rahoitusmalliuudistuksesta

Yliopistot saivat joulukuun puolivälissä esityksen uudeksi rahoitusmalliksi v. 2025 alkavalle kaudelle, kun KK OHRA -työryhmä (Työryhmä opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakouluohjauksen ja korkeakoulujen valtionrahoituksen kohdentamisessa käytettyjen rahoitusmallien uudistamiseksi) sai esityksensä kansiin. Sen sijaan, että rahoitusmallia olisi lähdetty uudistamaan perusteellisesti tutkitun tiedon pohjalta, mikä on Professoriliiton tavoite, työryhmän tehtäväksi täsmentyi tehdä nykyiseen malliin vain välttämättömät muutokset, jotka nousevat nykyisen hallitusohjelman yliopistoja ja ammattikorkeakouluja koskevista kirjauksista.

Yliopistojen näkökulmasta rahoitusmallin keskeinen tehtävä on, että malli määrittelee kriteerit, joihin yliopistojen suhteelliset osuudet OKM:n niille myöntämästä perusrahoituksesta perustuvat. Mallilla on myös vahva signaalivaikutus yliopistoyhteisön jäsenille. Keppiä ja porkkanaa tarjoamalla se kertoo meille kaikille, minkälaista toimintaa OKM arvostaa ja mitä se pitää vähemmän toivottavana. Signaalivaikutuksen tärkeyden vuoksi Professoriliitto ja Unifi vaativat kategorisesti, ettei tutkimusindikaattoreiden suhteellista osuutta saa heikentää uudessa mallissa, koska yliopistollinen koulutus samoin kuin innovaatio- ja yvv-toiminta rakentuvat korkealaatuiselle tutkimukselle.

Uuteen rahoitusmalliin esitetyt tulosindikaattoreita koskevat muutokset on johdettu hallitusohjelman korkeakouluja koskevista kirjauksista, ja niiden oletetaan ohjaavan yliopistoja toimimaan halutulla tavalla. OKM:n näkökulmasta rahoitusmalli näyttäisikin olevan työkalu, jonka avulla hallitusohjelman tavoitteita operationaalistetaan empiirisen tason mitattaviksi ilmiöiksi. Tämä tarkoittaa, että mallin tulosindikaattorit ovat tutkimuksen, koulutuksen ja yvv-toiminnan poliittisen ohjauksen keskeisiä mekanismeja. Usko rahoitusmallin mekanistiseen ohjausvaikutukseen tuntuu olevan järkkymätön, vaikka samalla korostetaan yliopistojen autonomian vahvistamisen olevan keskeinen tavoite yliopistojen rahoitusmallin uudistamisessa.

Tulosindikaattoreiden ylikorostuminen on Suomen yliopistojen nykyisen rahoitusmallin erityispiirre ja ongelma. Tämä käy ilmi mm. työryhmän työskentelyn tueksi tilatusta Technopolis-raportista, jossa vertaillaan yliopistojen rahoitusmalleja eri maissa. Mallin output-painotteisuus on johtanut ei-toivottuihin ohjausvaikutuksiin; suomalaiset yliopistot tavoittelevat samoja asioita ja pelaavat varman päälle sen sijaan, että uudistuisivat ja tekisivät rohkeita avauksia. Yliopistojen rahoitusmallien kansainvälisestä vertailusta nousevien suositusten valossa onkin yllättävää, että uudessa rahoitusmallissa tutkimuksen ja koulutuksen tulosindikaattoreiden suhteellista osuutta esitetään nostettavaksi nykyisestä 76 prosentista 81 prosenttiin. Tulosindikaattoreiden ylikorostunut asema suomalaisessa järjestelmässä tuntuu kytkeytyvän ajatukseen yliopistojen tilivelvollisuudesta veronmaksajia kohtaan sekä olettamukseen niiden tuottavuutta lisäävästä vaikutuksesta.

Yksilötason tuotoksia mittaavat tulosindikaattorit eivät ole reiluja mittareita, jos yliopistoilla ei ole tosiasiallisia mahdollisuuksia edistää niiden toteutumista lakien ja asetusten puitteissa. Otetaan esimerkki, uudessa rahoitusmallissa yliopistoja palkitaan ensikertaisten opiskelijoiden määrästä (5 % jaettavasta rahoituksesta) sekä sanktioidaan toista tai useampaa samantasoista tutkintoa tekevien opiskelijoiden kouluttamisesta (tutkintokerroin alennetaan 0,7:stä 0,5:een). Vaikka yliopistoilla on jo nyt kiintiöitä ensikertaisille hakijoille, ne eivät voi kasvattaa kiintiöitä määrättömästi ilman, että hakijoiden yhdenvertainen kohtelu ja oikeusturva vaarantuisivat. Lisäksi rahoitusmallikauden 2025–2028 aikana valmistuvat opiskelijat on käytännössä jo valittu yliopistoihin, joten alemman tutkintokertoimen oletettu kannustinvaikutus ei voi toteutua edes teoriassa.

Toinen esimerkki, tavoiteajassa suoritettavien tutkintojen kerroin rahoituslaskennassa on nousemassa 1,5:stä 1,8:aan. Oletuksena on, että opiskeluaikojen venyminen johtuu yliopistojen tehottomuudesta, ja kertoimen muutos kannustaa yliopistoja parantamaan opetuksen ja ohjauksen laatua sekä siivoamaan pois opintojen edistymistä hidastavat pullonkaulat. Voidaan kuitenkin perustellusti kysyä, mitkä ovat yliopistojen tosiasialliset mahdollisuudet edistää opiskelijoiden valmistumista tavoiteajassa vai olisiko tehokkaampi toimenpide tarjota opiskelijoille opintososiaalisia kannustimia ja tukea heidän hyvinvointiaan.

Tulosindikaattorien aseman korostuminen entisestään lisää painetta huomioida OKM:n rahoituskriteerit aikaisempaa tarkemmin myös yliopistojen sisäisissä rahoitusmalleissa, vaikka sisäinen resurssienjako kuuluu yliopistojen autonomian piiriin. Riskinä on, että rahoitusmallin tulosindikaattorit valuvat tiedekunta- ja laitostasolle ja päätyvät pahimmassa tapauksessa esihenkilön ja työntekijän kehitys- ja palkkakeskusteluihin. Tällöin ollaan räikeässä ristiriidassa DORA-suositusten ja tutkijan vastuullisen arvioinnin periaatteiden kanssa, joihin yliopistot ovat sitoutuneet.

Työryhmän esitys korkeakoulujen uudeksi rahoitusmalliksi on siis saatu kansiin, mutta menikö homma putkeen vai vihkoon? Professoriliitto jätti esitykseen eriävän mielipiteen, koska sen katsottiin kokonaisuutena olevan ristiriidassa yliopistojen perusrahoituksen ennustettavuuden ja vakauden vaatimusten kanssa, jotka ovat Professoriliiton keskeisiä tavoitteita yliopistojen rahoitusmallin kehittämisessä. Yksilötason tuotoksia mittaaville tulosindikaattoreille vahvasti perustuvan rahoitusmallin perusongelmana on, että pienetkin muutokset yksittäisten tulosindikaattorien suhteellisissa osuuksissa voivat vaikuttaa dramaattisesti yliopistojen rahoitusosuuksiin.

Professoriliitto liputtaa edelleen rahoitusmallin kokonaisuudistuksen puolesta. Suomeen tarvitaan yli hallituskausien ulottuva korkeakoulujen rahoitusmalli, joka perustuu kulloistenkin poliittisten suhdanteiden asemesta pitkäjänteiseen ja kunnianhimoiseen tiedepolitiikkaan, sillä tieteessä ei ole pikavoittoja. Määrää mittaavien tulosindikaattoreiden asemesta olisi otettava askel kohti laadullista kokonaisarviointia, jossa yliopistojen toimintaa arvioitaisiin suhteessa niiden profiiliin ja strategiassa määriteltyihin tavoitteisiin. Rahoitusmallin on kestettävä myös eettinen tarkastelu. Rahoitusmallissa on kyse yliopistojen toiminnan arvioinnista, arvottamisesta ja taloudellisesta palkitsemisesta tiettyjen kriteerien perusteella. Jos tarkastelemme tutkimusta ekosysteeminä, ei voi olla niin, että OKM:n ja yliopistojen rajapintaan sijoittuvassa rahoitusmallissa ignoroitaisiin ne tutkimuseettiset periaatteet (DORA, tukijan vastuullinen arviointi), joihin ekosysteemin muut toimijat (mm. yliopistot, merkittävät tiedekustantajat ja tärkeimmät tutkimusta rahoittavat organisaatiot) ovat sitoutuneet arviointikäytänteissään.

Mika Lähteenmäki

Venäjän kielen ja kulttuurin professori, Jyväskylän yliopisto; Professoriliiton edustaja KK OHRA -työryhmässä

Lue lisää kirjoittajalta