Yritysyhteistyö – etu vai rasite?
Kirjoittanut
Aki MikkolaErityisesti tekniset alat, joita itse edustan, mielletään usein yritysten lempilapsiksi. Tämä erityissuhde näkyy teknisten yliopistojen ja teollisuuden liittona, jossa tutkimusta tehdään usein yhteistyössä yritysten kanssa. Joissakin tapauksissa tutkimusta tehdään peräti suoraan yritysten toimeksiannosta niin, että yritys määrittelee tutkimushankkeen yksityiskohtaisen sisällön. Onko tämä yhteistyö tutkimusryhmien etu?
Ennen kuin yllä olevaan kysymykseen voi vastata, on hyvä arvioida tyypillisen tutkimusryhmän rakennetta ja toimintadynamiikkaa. Menestyvän tutkimusryhmän rakenne muistuttaa pyramidia niin, että sen ylimmällä tasolla on professori. Tämän jälkeen rakenteessa tulevat post-doc-tutkijat ja jatko-opiskelijat. Jatko-opiskelijoita on tyypillisesti moninkertaisesti verrattuna post-doc-tutkijoihin. Tämän rakenteen ylläpitäminen vaatii merkittävästi rahaa ja usein, tai käytännössä aina, yliopistojen oma budjettiraha riittää kattamaan vain professorin ja muutaman tutkijan palkan. Loppujen palkat katetaan sitten ulkopuolisista rahoituslähteistä kuten Suomen Akatemialta, säätiöiltä, EU-tutkimusrahoituksesta, Business Finlandilta, yrityksiltä jne.
Tilannetta voi verrata polttomoottoriin, jossa osat muodostuvat tutkimusryhmän jäsenistä, mutta jotta moottori saadaan käyntiin ja tuottamaan, tarvitaan polttoainetta eli ulkopuolista rahoitusta. Ulkopuolisen rahoituksen kerääminen lankeaa usein professoreiden vastuulle, ja joskus vaikuttaa, että tämä osuus on kaikista professoreiden töistä ylikorostunut.
Tutkijoiden työhön liittyy visio siitä, mitä asioita tulisi tutkia, jotta oma tieteenala kehittyisi. Visiot ovat syntyneet koulutuksen ja pitkäaikaisten pohdintojen lopputuloksena. Niistä on tärkeä pitää kiinni, vaikka joskus ulkopuoliset rahoituslähteet eivät niitä arvostaisikaan. Ulkopuolisen rahoituksen asetelmaa voidaan myös arvioida tasapainolaudalla, jossa laudan keskellä on sarananivel ja toisessa päässä tieteen soveltaminen yritysyhteistyön avulla. Laudan toisessa päässä on perustutkimus, jota rahoittaa esimerkiksi Suomen Akatemia. Kaikki (ml. tekniikan alat) tarvitsevat perustutkimusta, koska ilman sitä tutkimuksen tulevaisuushorisontti lyhenee.
Perustutkimusta voi kuvata puun metaforalla. Puu tarvitsee juuriaan, jotta se saa maasta sille tärkeät ravinteet ja vahvan kasvun. Puu myös yrittää kasvattaa juuriaan pidemmälle ja syvemmälle, jotta ravinteiden saanti olisi optimaalista. Samalla tavalla tutkimusryhmien tulee parantaa omaa juuristoaan eli teoreettista osaamista syvemmälle ja pidemmälle. Näin myös perustutkimus eli puunrunko vahvistuu ja mahdollistaa hedelmien terveen kasvun eli tieteen sovellusten syntymisen.
Vaikka suuri visio ohjaa tutkimusryhmien toimintaa, liittyy tutkimukseen aina kyky soveltaa ja hakea ratkaisua yllättäviltä rajapinnoilta. Tässä soveltamistyössä yhteistyö yritysten kanssa muodostuu ensiarvoisen tärkeäksi. Yritysten ja yliopistojen yhteiset visiot luovat usein yllättäviä ja käytännöllisiä ratkaisuja, jotka ovat omalta osaltaan uudistamassa tiedettä. Yritysyhteistyöllä on myös yllättävä rooli. Se nimittäin auttaa tutkimusryhmiä vastaamaan tutkijoiden kannalta äärimmäisen vaikeaan kysymykseen, joka on ”Miksi?”. Erityisesti tekniikan alalla on tuttu tilanne, jossa tutkimusryhmillä on suuri joukko ratkaisuja, mutta ei selvää käsitystä, mihin ongelmaan ratkaisut ovat tarkoitettu.
Voidaanko siis lopulta löytää yksiselitteinen vastaus yritysyhteistyön hyvyydestä tai huonoudesta? Ehkä asian voi parhaiten tiivistää siihen, että yritysyhteistyö on tärkeä, kun sovelletaan tutkimusta ja haetaan uusia perustutkimuksen aiheita. Samalla on hyvä pitää mielessä perustutkimuksen rooli suurien voittojen tavoittelussa. Näistä voitoista hyötyvät ennen kaikkea yritykset.
