Professoriliiton hallitusohjelmatavoitteiden taustapaperi
Tiede, taide ja sivistys ovat vapaan ja osallistuvan demokratian edellytys sekä hyvinvoinnin ja kansainvälisen kilpailukyvyn perusta. Ne ovat myös osa tiedon huoltovarmuutta ja yhteiskunnan resilienssiä. Osaava ja sivistynyt yhteiskunta pysyy myös poikkeuksellisissa olosuhteissa toimintakykyisenä, koska se pystyy joustamaan ja löytämään uusia ajatusmalleja ja ratkaisuja.
I Suomelle tiedepolitiikka
Tausta
Suomen tiedepolitiikka on ollut 2000-luvulla poukkoilevaa ja lyhytjänteistä. Erityisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeistä aikaa on leimannut päämäärättömyys. Poliittinen konsensus ja sitoutuminen tutkimukseen ja yliopistokoulutukseen ovat puuttuneet, ja tieteen rahoituksen painopisteet ja taso ovat vaihdelleet hallituskausittain. Myös OECD:n maa-arvioinnissa vuonna 2017 esitettiin toivomus, että Suomen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka olisi pitkäjänteisempää ja että kansallisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan visio päivitettäisiin.
Tieteen tekeminen on pitkäjänteistä työtä, joka vaatii vakaan, kannustavan ja ennustettavan toimintaympäristön. Uuden tutkimuksen tekeminen edellyttää aikaa, sillä tulokset saattavat näkyä vasta useiden vuosien päästä tutkimusprojektin käynnistämisestä. Tutkijoiden mahdollisuus tehdä riippumatonta tutkimusta heikkenee, mikäli tieteen odotetaan palvelevan entistä enemmän yhteiskunnan sen hetkisiä tarpeita niin, että vaali- ja hallituskausittain vaihtuvat aatteet ja intressit ohjaavat rahoitettavien tutkimusaiheiden valintaa. Uudet, yllättävät, ennakoimattomat ja odottamattomat tutkimusasetelmat ja -ideat saattavat jäädä toteuttamatta, ja laaja-alaista paneutumista edellyttävä perustutkimus kärsii.
Esimerkiksi koronarokotteiden kehittämisessä on hyödynnetty aiemmista tutkimuksista kertynyttä tietoa. Edellisten koronavirustautien tuntemus ja niiden ehkäisemiseen tähdännyt rokotekehitys oli luonut hyvän pohjan, jolta kehitystyötä jatkettiin COVID-19-pandemian vyöryessä ympäri maailmaa. Pandemiassa käyttöön otettujen mRNA-rokotteiden toimintaperiaate oli keksitty tutkimuksissa jo 1990-luvulla.
Kansainvälisesti on katsottu, että tiedepolitiikan pitkäjänteisyyttä edistää parhaiten kaikkien puolueiden sitouttaminen tiedepolitiikan valmisteluun. Ruotsissa tutkimuspolitiikka linjataan tutkimuspoliittisissa selonteoissa, jotka ilmestyvät joka neljäs vuosi hallituskauden puolivälissä. Uusi hallitus siis toimeenpanee edellisen hallituksen tutkimuspoliittista selontekoa samalla kun se valmistelee omaansa. Tanskassa tiedepolitiikkaa ohjaa puoluerajat ylittävä konsensus. Kaikki parlamentin puolueet sitoutuvat tiedepolitiikan strategioihin ja suuriin uudistuksiin.
Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö julkaisivat huhtikuussa 2020 TKI-tiekartan, jota päivitettiin joulukuussa 2021. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi kesäkuussa 2021 Tutkimus- ja innovaationeuvoston vision ja tiekartan 2030. Visiosta huolimatta innovaatiopolitiikan suuret linjat ovat edelleen alttiita hallituskausittaisille muutoksille. Visio ja TKI-tiekartta myös sivuuttavat realistiset ja riittävät keinot nostaa TKI-rahoitus neljään prosenttiin BKT:stä.
Lue lisää: Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto (2021). Tiedolla tulevaisuuteen – Selvitys tutkimuksen, korkeakoulutuksen ja yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen tulevaisuuden ilmiöistä ja muutostekijöistä
Tavoitteet
Luodaan Suomelle hallituskaudet ylittävä tiedepolitiikan visio
Suomi tarvitsee johdonmukaisen ja kunnianhimoisen pitkän aikavälin tiedepolitiikan, koska yhteiskunnan menestys on riippuvainen tieteellisen tutkimuksen ja koulutuksen kansainvälisestä kilpailukyvystä. Jos tieteentekemisen mahdollisuudet eivät ole Suomessa vähintään yhtä hyvät kuin kilpailijamaissa, huiput siirtyvät muualle ja Suomi näivettyy henkisesti ja taloudellisesti. Tiedepolitiikan vision taakse tarvitaan professorikunnan ja muun opetus- ja tutkimushenkilöstön lisäksi kaikki puolueet, elinkeinoelämä ja muut keskeiset tiedepolitiikan sidosryhmät.
Vahvistetaan parlamentaarisen valmistelun roolia tiedepolitiikassa
Pitkän aikavälin tiedepolitiikka pitää valmistella huolellisesti. Parlamentaarisesta TKI-työryhmästä on syytä tehdä pysyvä osa tiedepolitiikan laatimista ja seurantaa. Työryhmän tehtäväksi tulee antaa tiedepolitiikan vision ja konkreettisten tavoitteiden valmistelu. Visio ja tavoitteet pitää muotoilla parlamentaarisesti yhdessä tiede- ja tutkimusyhteisön kanssa, jotta niihin sitoudutaan yli hallituskausien. Visio tulee kirjata tiedepoliittiseen selontekoon.
Seurataan tiedepolitiikan toteutumista parlamentaarisesti
Parlamentaarisen TKI-työryhmän valmisteleman vision toteutumista tulee seurata parlamentaarisessa seurantaryhmässä sekä tutkimus- ja innovaationeuvostossa. Professorikunnalla pitää olla nykyistä vahvempi edustus tutkimus- ja innovaationeuvostossa ja valmisteluryhmissä.
II Yliopistoille ja tutkimuslaitoksille kansainvälisesti kilpailukykyiset toimintaedellytykset
Tausta
Suomen tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenot neljään prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen vuoteen 2030 mennessä. Julkisen sektorin osuus TKI-investoinneista on kolmannes ja yksityinen sektori vastaa kahdesta kolmasosasta. Rahoituksen kohdentamisesta julkisella sektorilla linjataan tulevissa talousarvioissa.
TKI-rahoituksen määrä on Suomessa jäänyt jälkeen verrokkimaista (Hollanti, Ruotsi, Sveitsi ja Tanska) . Suomi on näistä maista ainoa, jossa TKI-rahoituksen määrä on supistunut 15 vuoden aikana. Suomessa julkisen sektorin ja valtionhallinnon organisaatioiden jaettavaksi saama osuus julkisesta TKI-rahoituksesta on suurempi kuin verrokkimaissa, kun taas yliopistojen osuus on pienempi. Suomi on ainoa Pohjoismaa, jonka t&k-intensiteetti oli vuonna 2020 merkittävästi matalampi kuin vuonna 2010. Verrokkimaista Tanskassa, Hollannissa ja Ruotsissa on käytössä laajat verovähennysmallit yksityisen sektorin TKI-investoinneissa. Verovähennyksin pyritään muun muassa tukemaan yritysten ja yliopistojen välistä tutkimusyhteistyötä. Suomessa vastaava verovähennysmalli on otettu juuri käyttöön.
Yliopistojen rahoitusmalli nojaa Suomessa tällä hetkellä tulosohjaukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamasta rahoituksesta noin kolme neljäsosaa perustuu siihen, miten yliopistot ovat onnistuneet saavuttamaan ministeriön asettamia tavoitteita: tuottamaan tutkintoja ja julkaisuja, keräämään kilpailtua tutkimusrahoitusta ja niin edelleen. Useimmissa muissa maissa yliopistot saavat valtiolta suuremman osuuden kiinteää rahoitusta, johon ei vaikuta menestyminen mittareissa. Tulosrahoituksen osuus on Euroopassa yleensä 10–50 prosenttia perusrahoituksesta.
Kaikilla pitää olla mahdollisuus kouluttautua, ja yliopistokoulutuksen pitää jatkossakin olla pääsääntöisesti maksutonta. Ratkaisevaa ovat omat taidot, osaaminen ja saavutukset.
Yliopistojen tutkintotavoitteiden nostaminen ilman uusia voimavaroja merkitsee tosiasiallisesti sitä, että julkisella ohjauksella rajoitetaan tutkimusta, heikennetään siihen perustuvaa osaamista ja rapautetaan innovaatiojärjestelmää. Korkealaatuisen perustutkimuksen tulokset ovat ylimmän opetuksen perusta. Korkeatasoinen ja pitkäjänteinen perustutkimus vahvistaa yhteiskunnan osaamispohjaa, oikeudenmukaisuutta ja kriisinkestävyyttä. Tutkittu tieto ja siihen perustuva osaaminen ehkäisevät disinformaatiota ja valeuutisten leviämistä.
Riittävä valtion perusrahoitus on edellytys sille, että tutkimuslaitokset voivat menestyä kilpaillun rahoituksen hankkimisessa. Tutkimuslaitosten ratkaisulähtöisestä tutkimuksesta iso osa tehdään yritysyhteistyönä. Tutkimuslaitokset vaikuttavatkin omalta osaltaan siihen, että yritykset panostavat TKI-toimintaan.
Korkeatasoinen tutkimus mahdollistaa kilpailukykyisen kehitys- ja innovaatiotoiminnan, sillä yhteiskunnan tarvitsemat uudet sovellukset perustuvat laadukkaaseen ja pitkäjänteiseen perustutkimukseen. Tieteen, taiteen ja yliopistojen perusrahoitus onkin tärkeä osa TKI-ketjua. Kun investoidaan vapaaseen tutkimukseen, parannetaan tiedeyhteisön edellytyksiä käynnistää nopeasti tutkimus, joka auttaa ymmärtämään muuttuvaa maailmaa ja ajankohtaisia ongelmia. Vapaa tutkimus johtaa myös varhaisempiin läpimurtoinnovaatioihin, jotka vauhdittavat kestävää kasvua, vihreää siirtymää ja ongelmien ratkaisuja.
Suomi oli Horisontti 2020 -ohjelman nettosaaja. Kyseessä oli EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma vuosille 2014–2020. Suomalaiset tutkijat ja tutkimusryhmät ovatkin onnistuneet erittäin kilpaillun rahoituksen hankinnassa erinomaisesti.
Suomi pärjää kansainvälisessä kilpailussa luovuudella ja innovaatioilla. Professorikunta on tutkijoina sekä tekijänoikeudellisesti suojattujen teosten tekijöitä että niiden käyttäjiä. Tutkijoiden ja muiden luovien alojen ammattilaisten tulee jatkossakin pystyä harjoittamaan ammattiaan ja tuottamaan lisää kansankunnan tarvitsemia innovaatioita. Tekijänoikeudet turvaavat tieteen vapauden. Tutkijoiden tekijänoikeuksia ei saa kaventaa esimerkiksi tekijänoikeuslakia muuttamalla, ja nykyinen niin sanottu tutkijapoikkeus tulee säilyttää. Työnantajat eivät saa edellyttää työntekijältä tekijänoikeuksien luovuttamista etukäteen työsopimuksen solmimisen ehtona.
Lue lisää:
OECD (2021). The Impact of Regulation International Investment in Finland. Verkkoversio 19.5.2021
Tavoitteet
Turvataan TKI-toiminnan rahoitus pitkäjänteisesti
Suomen talous taantuu, koska julkiset TKI-investoinnit ovat jääneet jälkeen kilpailijamaista. On määriteltävä selkeät keinot, joilla saadaan lisättyä julkisia TKI-investointeja ja nostettua sekä julkisen sektorin että yritysten TKI-investointien taso yhteensä neljään prosenttiin BKT:stä vuoteen 2030 mennessä. Julkisen sektorin, tutkimuslaitosten ja yliopistojen TKI-rahoitusta pitää kasvattaa vähintään kuudella prosentilla joka vuosi vuoteen 2030 asti.
Nostetaan yliopistojen rahoituksen taso kilpailijamaiden tasolle ja siirretään painopistettä vapaaseen tutkimukseen
Suomessa yliopistojen rahoituksen määrä on jäänyt jälkeen verrokkimaista. Ylivaalikautisen, parlamentaarisesti hyväksytyn TKI-tiekartan toimenpiteitä on ryhdyttävä toteuttamaan välittömästi. Yliopistojen opetus perustuu tutkimukseen, ja tutkimuksen tason noustessa myös koulutuksen taso kohoaa. Rahoituksen osalta painopiste on siirrettävä koulutusmääriin perustuvasta rahoituksesta ja projektikohtaisesta tutkimusrahoituksesta vapaaseen tutkimusrahoitukseen. Myös tutkimuslaitosten harkinnassa olevan tutkimusrahoituksen määrää tulee lisätä.
Vain vapaalla tutkimusrahoituksella on mahdollista varmistaa, että yliopistot voivat nopeasti profiloitua omiin erityisaloihinsa ja että Suomi nousee tutkimuksen ja opetuksen edelläkävijäksi. Tulevaisuuden innovaatiot nousevat odottamattomista suunnista ja tieteenalojen yhteistyöstä. Vapaa tutkimusrahoitus edistää myös tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta ja yhteistyötä sekä yritysyhteistyötä ja tutkimuksen vaikuttavuutta.
Turvataan tutkijoiden tekijänoikeudet ja kannustetaan niiden hyödyntämiseen
Vapaata yhteiskuntaa ei ole ilman tutkimuksen ja korkeimman opetuksen vapautta. Tutkijoiden oikeus päättää tutkimuksensa julkaisemisesta ja tulosten hyödyntämisestä on laadukkaan ja vastuullisen tutkimuksen perusta. Tutkijoiden tekijänoikeudet turvaavat tieteen vapauden, mahdollistavat innovaatiot ja takaavat osaltaan Suomen kilpailukyvyn. Tutkijoiden tekijänoikeuksia ei saa kaventaa tekijänoikeuslaissa eikä muuten. Teosten, aineistojen ja oppimateriaalien saatavuutta ja kaupallista hyödyntämistä voidaan parantaa, kun tutkijat saavat vapaasti käyttää tekijänoikeuksiaan kulloinkin tarkoituksenmukaisilla tavoilla.
Taataan Suomen Akatemian, Strategisen tutkimuksen neuvoston ja Business Finlandin rahoituksen taso ja pitkäjänteisyys
Suomen Akatemia myöntää rahoitusta kovan kilpailun ja riippumattoman kansainvälisen arvioinnin perusteella. Strategisen tutkimuksen neuvosto rahoittaa yhteiskunnallisesti merkittävää tutkimusta, jonka avulla etsitään konkreettisia ratkaisuja suuriin ja monitieteistä otetta vaativiin haasteisiin. Business Finlandin myöntämä rahoitus mahdollistaa omalta osaltaan yliopistojen, tutkimuslaitosten ja yritysten välisen yhteistyön. EU:n tutkimusrahoitus samoin kuin muu ulkomainen rahoitus on niin ikään erittäin kilpailtua.
Uusille julkisille rahoitusinstrumenteille ei ole tarvetta, vaan rahoitus tulee ohjata nykyisten, laatuvarmistettujen kanavien kautta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää tiedepolitiikkaa tukeviin pitkäjänteisiin tutkimus- ja koulutusjärjestelyihin. Samalla on pyrittävä vähentämään rahoituksen keskusjohtoisuutta.
Laajennetaan TKI-verovähennysmallin muotoa
TKI-verovähennysoikeutta tulee edelleen lisätä. Verrokkimaissa käytössä olevia verovähennysmalleja on syytä käydä läpi ja hyödyntää niistä parhaita myös Suomessa.
III Osallistuvampi ja toimivampi yliopistoyhteisö
Tausta
Yliopistoille kuuluu perustuslain mukaan autonomia eli itsehallinto. Itsehallinto on välttämätön tieteen, taiteen ja korkeimman opetuksen vapauden turvaamiseksi. Se tarkoittaa paitsi tieteen tekemisen autonomiaa myös sitä, että yliopiston päätäntävalta kuuluu yliopistoyhteisölle itselleen.
Yliopistolain mukaisia toimielimiä ovat hallitus, rehtori ja yliopistokollegio. Kollegio on yliopistoyhteisön keskuudestaan vaaleilla valitsema edustuksellista demokratiaa toteuttava toimielin. Tampereen yliopistossa kollegiota vastaa konsistori ja Aalto-yliopistossa akateemisten asiain komitea. Kollegiossa ovat mukana professoreiden, opetus- ja tutkimushenkilöstön ja muun henkilöstön sekä opiskelijoiden edustajat.
Johtosääntö määrittelee yliopiston keskeisten toimijoiden toimintaa, toimivallan jakoa, tehtäviä ja vastuita. Johtosääntö ei voi olla ristiriidassa yliopistolain kanssa, mutta laki antaa sekä periaatteessa että käytännössä väljyyttä määritellä johtosäännön sisältöä yliopistoautonomian sallimissa rajoissa. Johtosäännöillä tulee rakentaa luottamusta ja yhteisöllisyyttä yhteistyön kautta.
Johtosääntöjen pitää vahvistaa tieteen, taiteen ja korkeimman opetuksen vapautta ja yliopistodemokratiaa sekä hyvää johtamista.
Lue lisää: Stenvall, Jari (2022).
Tavoitteet
Vahvistetaan kollegiaalista päätöksentekoa
Menestyvät yliopistot ovat autonomisia kaikkialla maailmassa. Suomessa yliopistojen autonomia eli itsehallinto on kirjattu perustuslakiin. Itsehallinto tarkoittaa paitsi tieteen tekemisen ja korkeimman opetuksen autonomiaa myös sitä, että yliopistossa päätäntävalta kuuluu yliopistoyhteisölle itselleen.
Kollegio hyväksyy, hallitus valmistelee/esittää ja rehtoraatti toimeenpanee johtosäännön
Yliopistojen johtosääntöjen tulee lujittaa tieteen, taiteen ja korkeimman opetuksen vapautta ja yliopistodemokratiaa sekä hyvää johtamista. Yliopistolakia tulee muuttaa siten, että yliopistoyhteisöä edustava monijäseninen toimielin (yliopistokollegio, konsistori tai akateemisten asiain komitea) hyväksyy yliopiston johtosäännön.
Kollegio hyväksyy yliopiston strategian, talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman
Yliopistolakia tulee muuttaa siten, että kollegioiden (yliopistokollegio, konsistori, akateemisten asiain komitea) vuosittaisiin tehtäviin lisätään hallituksen valmisteleman strategian, talousarvion sekä toiminta- ja taloussuunnitelman hyväksyminen. Näin varmistetaan yliopistoyhteisön itsehallinnon toteutuminen.
Yliopiston hallituksella on oltava kollegion ja rehtoraatilla hallituksen luottamus
Yliopistolakia on selkeytettävä siten, että normaalin hallinnollisen käytännön mukaisesti yliopiston hallituksen tulee nauttia kollegion luottamusta ja rehtoraatin eli rehtorin ja vararehtorien hallituksen luottamusta.