Professoriliiton lausunto yliopistojen rahoitusmallin uudistamista koskevista asetusluonnoksista
Yliopistojen rahoitusmalli nojaa Suomessa tällä hetkellä tulosohjaukseen. Opetus- ja kulttuuriministeriön jakamasta rahoituksesta noin kolme neljäsosaa perustuu siihen, miten yliopistot ovat onnistuneet saavuttamaan ministeriön asettamia tavoitteita, kuten tuottamaan tutkintoja ja julkaisuja ja keräämään kilpailtua tutkimusrahoitusta. Useimmissa muissa maissa yliopistot saavat valtiolta suuremman osuuden kiinteää rahoitusta, johon ei vaikuta menestyminen mittareissa. Tulosrahoituksen osuus on Euroopassa yleensä 10–50 prosenttia perusrahoituksesta.
Kansainvälisen arvioinnin loppuraportissa (Evaluation of the governance and funding practices used by the Ministry of Education and Culture for steering Finnish Higher Education Institutions) esitetään, että tulosindikaattoreiden painoarvoa pitäisi laskea ja että yliopistoille tulisi jättää tilaa omaehtoiseen profiloitumiseen. Raportin johtopäätökset ovat yhteneviä Professoriliiton näkemyksen kanssa.
Professoriliitto katsoo, että pitkällä aikavälillä yliopistojen rahoituksen painopiste on siirrettävä koulutusmääriin perustuvasta rahoituksesta ja projektikohtaisesta tutkimusrahoituksesta nykyistä enemmän vapaaseen tutkimusrahoitukseen. Vain vapaalla tutkimusrahoituksella on mahdollista varmistaa, että yliopistot voivat nopeasti profiloitua omiin erityisaloihinsa ja Suomi nousee tutkimuksen ja opetuksen edelläkävijämaaksi. Tulevaisuuden innovaatiot nousevat odottamattomista suunnista ja tieteenalojen yhteistyöstä. Vapaa tutkimusrahoitus edistää myös tutkijoiden kansainvälistä liikkuvuutta ja yhteistyötä sekä yritysyhteistyötä ja tutkimuksen vaikuttavuutta. Tutkimuksen vapauden ja ketteryyden takaamisen lisäksi suurempi kiinteän rahoituksen osuus helpottaisi yliopistojen talouden hallintaa, sillä rahoitus on yliopistoissa jatkuva resurssikapeikko profiloitumisessa ja innovaatioiden tavoittelussa.
Pitkällä aikavälillä rahoitusmallin perusteet tulisi uudistaa kokonaisuudessaan. Uudistus pitäisi käynnistää välittömästi, ja siinä tulisi ottaa huomioon kansalliset erityispiirteet. Uudistetun rahoitusmallin tulee pohjautua yliopistojen rahoitusmalleja koskevaan tutkittuun tietoon, ja sen laatimisessa pitää hyödyntää professoreiden tieteellistä asiantuntemusta aloillaan.